Kyltymätön mies homoseksuaaliseen cam seuraa

..

Kyltymätön mies homoseksuaaliseen cam seuraa

PUHELIN SEKSIÄ HOMOSEKSUAALISEEN BDSM KAUPPA

Ainut vaan, että äärimmilleen venytetty rakko ei halunnutkaan lopettaa tyhjenemistään, vaikka sille miten signaloi, ja tyhjensi itsensä loppuun fyysisistä ja psyykkisistä vastalauseista piittaamatta. Auto löytyi onneksi nopeasti, ja aikuinen liikenainen löysi kaksi positiivista tilanteesta, jossa edessä oli kolmen vartin ajomatka pissat housuissa: Anna Blue Eyes kertoi viime perjantaina blogissaan ehkäisyidiooteista.

Tunsin sanoinkuvaamatonta raivoa vielä pitkään postauksen ja sen kommentit luettuani. Samaisena perjantai-iltana mentiin Ykkösmiehen firman bileisiin. Oli kiva taas tavata työtovereitaan, ja yritin pehmittää takaraivossani yhäkin jyskyttävää mies vihaa ilmaisilla viineillä; seuraamme liittyi nopeasti — kuten edellisvuosinakin — firman siivoojakaksikko: Jossain vaiheessa olin tupakkakopissa toisen heistä kanssa.

Hänkin oli jo muutaman drinksun nauttinut, ja alkoi kertoa, miten olin ainoa nainen jonka kanssa hän pystyi juttelemaan bileissä. Juuri ennen tupakalle lähtemistä olin jutellut yhden myyntipuolen viisissäkymmenissä olevan jampan kanssa jolle olin aiemmin avoimesti jakanut uusien asiakkaiden hankintastrategioita ; miehestä huokui jotain, johon en ihan osannut sormella tuikata — jotain, joka sai karvani pystyyn joka kerta kun puhuin hänen kanssaan.

Siivooja alkoi puhua miehestä; oli huomannut että olin jutellut kanssaan. Kysyi, mitä hänestä pidän, ja tunnustin että en ihan sataprosenttisesti ole onnistunut sijoittamaan häntä mihinkään lokeroon.

Otti mun lanteilta lujasti kiinni takaapäin ja hieroi etumustaan mua vasten; sanoi että mulla on herkkupeppu ja että vaatii kaiken itsehillintänsä, ettei ota mua siinä ja saman tien. Mä löin sitä kyynärpäällä mahaan mutta seuraavalla kerralla se teki ihan samat. Viinistä hieman hiipunut raivo kuohahti uudelleen täyteen voimaansa.

Kysyin, oliko nainen kertonut tapahtumasta kenellekään. Mutta mua pelottaa nykyään aina jos joudun siivoamaan tyhjiä huoneita että jos se taas löytää mut. Tumppasin tupakkani ja ilmoitin lähteväni käymään vessassa. Paluumatkalla näin saman jampan baaritiskillä; vaimonsa seisoi turvallisen välimatkan päässä. Mies hymyili minulle vinosti, skoolasi tuopillaan. Minä suuntasin askeleeni häntä kohti hymy huulillani. Mies myönteli, taputteli olallaan lepäävää kättäni, virnisti hieman juopuneesti.

Katse viipyi dekolleteessani; minua ällötti. Ykkösmies tarkkaili tilannetta kauempaa hieman hämmentyneen oloisena. Mies kalpeni hieman, virnistys muuttui väkinäiseksi. Kumarruin lähemmäksi, niin lähelle että haistoin oluen hänen hengityksestään. Yhä hymyillen madalsin ääntäni. Luulen että häntäkin kiinnostaisi. Tiina oli yhäkin tupakkakopissa; oli nähnyt että juttelin miehen kanssa ja uteli, mistä olimme puhuneet.

Tiina halasi minua lujasti kyyneleet silmissä. Ällö pukumies viipyi juhlissa vielä jonkin aikaa, mutta rehvakkaasta käytöksestä ei ollut kuin varjo jäljellä; olkapäänsä olivat lysyssä, hymy ei ulottunut silmiin asti.

Hän pälyili minua pelokkaasti koko loppuillan ajan. Vilkutin hänelle, skoolasin viinilasillani, hymyilin pirullisesti Ykkösmiehen kainalosta. Pysähdyin miettimään sitä, miltä minusta kuuluisi tuntua. Se kulutti, hiersi sielua.

Hätä ei kun kasvoi kasvamistaan. Siivooja oli hetken hiljaa, vetäisi sauhut hieman tärisevin käsin. Alunperin kylmältä ammattigangsterilta vaikuttava Shades alkaa Mariahin kanssa valua moraalialtaan syvää päätyä, mutta Mariahista poiketen Shadesilla on joitain moraalisia kannattimia, ja Theo Rossi tekee todella hyvää työtä tuoden tätä esiin.

Kuten aiemmin sanoin, tämä kausi keskittyy enemmän hahmoihin kuin juoneen. Sarjan synopsis on suhteellisen helppo kiteyttää- Uusi pahis haluaa tapaa Mariahin, Luke suojelee kaikkia siinä välissä.

Hahmojen matkat ja kehitykset tässä tarinassa ovat ne mihin sarja keskittyy eniten. Luken metodit ja julkisuuskuva muuttuvat paljon, ja Luke kamppailee alati aggressiivisempien otteiden ja oman sankaristatuksensa pitämisen kanssa. Misty Knight tasapainottelee poliisityön ja vigilantismin välillä, Mariahin pitää päättää onko hän liikenainen vai gangsteri ja Shades katsoo, kuinka syvälle likaisiin vesiin hän voi kätensä työntää.

Bushmaster haluaa kostaa Mariahille tämän perheen teot, mutta menettääkö hän sielunsa ja terveytensä tässä taistelussa? Mariahin tyttären Tildan Gabrielle Denis osa on katsoa, onko hänen äidissään mitään hyvää ja onko hän oikealla puolella taistelussa Mariahin ja Bushmasterin välissä. Nämä hahmokohtalot löytävät kaikki mielenkiintoiset konkluusiot, ja varsinkin Luken lopullinen asema kauden päättyessä on todella odottamaton mutta erittäin vaikuttava ratkaisuna. Vaikka kausi ei jumita paikallaan keskellä, tuntuu se silti hieman pitkältä.

Kaikki nämä sarjat voisivat olla kolme jaksoa lyhyempiä, ja niiden katsomisessa ei silloin kestäisi puolta elämää. Onneksi Luke Cagen toinen kausi toimii niin hyvin, että tämä pituus ei tunnu väsymyksenä niin pahasti.

Luke Cage kausi 2. Hahmot ovat aina olleet se mikä on kiinnostanut minua näissä sarjoissa, ja Luke Cage tekee nyt hahmoista ja hahmojen kehityksestä fokuksen tarinaansa.

Ja kun nämä hahmot toimivat, ja sivuhahmot heidän elämässään tuntuvat aidoilta ja tunteellisesti rehellisiltä, alkaa sitä yhä enemmän välittämään mitä Harlemin kansalaisille tapahtuu. Luke Cagen toinen kausi on napakymppi, ja en malta odottaa mitä kolmas kausi tuo tullessaan. Kaikki 13 jaksoa ovat nyt nähtävillä Netflixissä. Lähettänyt Atte T klo 3. Kohteen lähettäminen sähköpostitse Bloggaa tästä! Koska missaan tänä vuonna suurimman osan Pride -tapahtumista muiden velvotteiden takia, laitan oman korteni kekoon tällä blogipostauksella.

Supersankarit ovat alusta lähtien olleet sosiaalisen progression asialla, joskin DC ja Marvel eivät ole pitäneet kiirettä aina lgbtq- edustuksen kanssa.

Elokuvat ja TV -sarjat tietyillä poikkeuksilla, Legends of Tomorrow, love you boo varsinkin ovat hidastelleet ärsyttävän paljon tällä linjalla.

Varsinkin kun sarjakuvapuolella tässä asiassa ollaan kunnostauduttu viime vuosien aikana. Tänään käyn läpi joitakin esimerkkejä merkittävistä lgbtq -supersankareista. En käy läpi jokaista koska muuten olen täällä viellä huomenna, joten jos en mainitse jotain suosikkasi- sori, käyn näitä läpi sitä mitä muistan. Let's a go Katherine Kaine alias Batwoman. Tässä on mielenkiintoinen ja ihanan voitokkaan ironinen tarina takana; Kun Frederick Wertham kirjoitti pahanhenkisen kirjansa Seduction of the Innocent, hän esitti että Batman ja Robin elävät "paheellista, homoseksuaalista elämää".

Kirja oli aikoinaan jättihitti, ja isot sarjakuvastudiot mukautuivat. DC vastasi tähän kyseiseen väitteeseen antamalla Brucelle vaimon; Kathy Kanen, joka taisteli myös Batmanin rinnalla Batwomanina.

Koska hahmo ei ollut juurikaan muistettava,  Kathy unohdettiin pitkäksi aikaa. Kunnes Greg Rucka ja joukko muita kirjoittajia loivat hahmon uudestaan ; Katherine "Kate" Kanesta tehtiin Brucen serkku, juutalaissukuinen lesbo. Hahmo joka syntyi "partana" Batmanille on kehittynyt aika lailla, siksi ironista. Kate on armeijapiireissä kasvanut sosialiitti, joka kohdattuaan Batmanin inspiroitui tämän esimerkistä ja alkoi isänsä Jaken kanssa treenaamaan itseään taistellakseen rikollisuutta vastaan Batwomanina.

Batwoman on kenties DC: Hänen sarjakuvansa ovat myös lähes poikkeuksetta todella hyviä. Greg Ruckan kynäilemä Batwoman: Elegy on ehdottomasti hankinnan arvoinen, samoin 52 jossa hän teki ensiesiintymisensä. Katen satunnainen on again-off again- tyttöystävä on Renee Montoya, Gotham Cityn tunnettu etsivä ja myös Question- tittelin alla toiminut supersankari.

Kate on myös tekemässä siirtymistä hiljalleen TV: Sormet ristissä että nappaavat Stephanie Beatrizin rooliin. Jean-Paul Beaubier alias Pohjantähti on toinen merkittävä esimerkki lgbtq- edustuksen puolella.

Kanadalainen supersankari Pohjantähti oli toinen homoseksuaali supersankari, ja Marvelin ensimmäinen. Mutantti Jean-Paul kantaa myös ylpeästi titteliä "maailman nopein mutantti ilmassa"; supernopea lentäjä Pohjantähti on palvellut sekä Ryhmä-X: Pohjantähti on myös loistava hiihtäjä, mestariakrobaatti, bisnesmies ja kirjailija. Pohjantähti teki myös historiaa uudestaan olleessaan ensimmäinen supersankari jonka naimisiin meno miehensä Kyle Jinadun kanssa esitettiin sarjakuvassa.

Pohjantähti ei ole kuitenkaan ikinä syystä tai toisesta noussut mutanttien ykkoskastiin, eikä hän ole tehnyt vielä siirtoa elokuvien tai TV-sarjojen puolelle, paitsi luvun klassisessa TV- sarjassa. Ehkä joku tekee vielä Alpha Flight- elokuvan? Sitten jotain hieman vähemmän tunnettua. Ryhmän kaksi pitkäikäisintä hahmoa ovat Midnighter, Batman- henkinen vigilanto joka nauttii väkivallasta ja taistelemisesta sekä Apollo, Teräsmiehen kaltainen yli-ihminen joka saa voimansa auringosta.

Eli Warren Elliksen Justice League- dekonstruktion Batman ja Teräsmies ovat molemmat homoja, ja hyvin paljon rakastuneita toisiinsa. Apollon ja Midnighterin suhde ei ole aina ollut kovin helppo, osittain miesten varsin eroavaisten luonteiden suhteen, mutta nykyään he ovat saaneet asiat toimimaan.

Midnighter on myös tehnyt yhteistyötä Bat-perheen jäsenten kanssa, vaikka onkin valmis menemään pidemmälle kuin Nightwing ja Batman. Heillä on myös adoptoitu tytär, todellisuutta muokkaava Jenny Quantum. Authority ei ole vielä siirtynyt missään muodossa valkokankaalle, ja monet pelkäävätkin että adaptaatio siistisi sen synkät elementit ja luultavasti poistaisivat näiden kahden sankarin suhteen. Ehkä Authority kuuluu vain sarjakuvien sivuille, mutta Apollo ja Midnighter ansaitsisivat valokeilansa.

Taas vähän tuntemattomampaa nimeä. America Chavez on Marvelin pääuniversumin sisarulottuvuudesta kotoisin oleva latinoteini, jonka vanhemmat uhrasivat henkensä tämän ja koko universumin puolesta.

Menettäen uskonsa omaan maailmaansa ja tehtäväänsä sielä, America käytti ulottuvuushyppy-voimiaan siirtyäkseen toiseen maailmaan- Marvelin perinteiseen jatkumoon. Ja jotkut väittävät sarjakuvien olevan vielä monimutkaisia. America tuli laajempaan tietoisuuteen liityttyään lgbtq- edustukseltaan rikkaaseen Nuoret Kostajat- ryhmään Kieron Gillenin erinomaisessa Young Avengers- sarjassa.

America on ensimmäinen latino-lgbtq-supersankari jolla oli oma, lyhytikäinen lehtensä myös omalla nimellä. Miss America on hahmo joka oltaisiin rehellisesti sanoen voitu esitellä jo useammassakin televisiosarjassa, mutta hän kyllä voisi ansaita ihan omankin.

Ulottuvuuksien välillä hyppelevä sankari, joka koittaa löytää omaa paikkaansa supersankarien maailmassa on sarja joka odottaa kirjoittajaansa.

Angela on monimutkainen tapaus. Alunperin Imagen Spawn- sarjakuvissa esiintynyt enkelisoturi Angela siirtyi järkyttävän pitkän ja erittäin mielenkiintoisen oikeustaistelun josta lisätietoa saa täältä jälkeen luojansa Neil Gaimanin omistukseen, joka antoi puolestaan tämän Marvelille käytettäväksi. Angela on enkeli Hevenista, "kymmenenstä maailmasta" ja samalla Odinin kadonnut tytär eli Lokin ja Thorin sisko.

Hevenin enkelit ovat rahanhimoisia palkkasotureita, ja Angela heidän suurin soturinsa. Sera puolestaan syntyi siivettömänä miehenä, jotka ovat äärimmäisen harvinaisia ja siksi tarkkaan vartioituja.

Sera ei kuitenkaan tyytynyt roolinsa, ja näytettyään hurjuutensa Angelalle, auttoi Angela Seraa pääsemään pois miesten joukosta. Sera on Marvelin merkittävimpiä transsukupuolisia hahmoja, ja Angelan ja Seran seikkailut ovat olleet hauskoja seurata. Sera oli hetken kuolleen mikä oli sääli, mutta hän palasi henkiin Angelan hyökätessä Heliin vapauttaakseen rakkaimpansa sielun. Angelaa ympäröi niin monta oikeusjuttua, etten ihmettele lainkaan miksei hän ole siirtynyt vielä Thor- elokuvien kaanoniin, eikä enkelibisnes ole varsinaisesti helpoin konsepti, mutta Guardians of the Galaxy- henkinen romppa Angelan ja Seran kanssa voisi olla hauskaa seurattavaa.

Ja niin pois päin. DC ja Marvel ovat tehneet merkittäviä edistysaskelia, mutta kuten joku fiksu ja sarjiksia tunteva varmaan tajusi, suurin osa heistä on sivuhahmoja tai ei "A-luokan" sankareita. Batwoman on toki tunnettu, mutta ei hän ole noussut aivan DC: Marvelilla on paljon hyviä hahmoja sivurostereissa joista ei osata ottaa hyötyä irti elokuvien tai sarjojen joukossa, jossa todellinen suosio nykyään mitataan.

Toinen on Valkyrie ja toinen on arvoitus, mutta tärkeintä olisi että nämä hahmot olisivat oma itsensä myös valkokankaalla, ei vain pressimainoksissa tai sivuheittoina. Oikea representaatio vaatii konkreettisuutta, ei vain pelkkää puhetta.

Lähettänyt Atte T klo 4. On taas aika katsahtaa valokeilaan, ja tutustua johonkin sarjakuvahahmoon, ilmiöön tai tekijään joka mielestäni ansaitsee huomiota. Nykyään supersankarileffat ja tv-sarja ovat tuoneet esiin paljon yleisölle tuntemattomia hahmoja, mutta yhä on paljon piilossa.

Tässä osiossa tutustutan teidät sarjakuvien rikkaaseen maailmaan. Mutta aluksi, puhutaan hieman Jason Aaronista. Kun tässä blogissa puhun sarjakuvista ja sarjakuvantekijöistä, aika usein tietyt nimet nousevat esiin. Grant Morrison on ehkä suosikkini alalla tällä hetkellä ja hän on kirjoittanut muutaman suosikkisarjakuvistani. Ed Brubakerin sarjakuvat ovat myöskin olleet esillä. Nyt puhun kolmannesta tekijästä jonka sarjakuvat kerta toisensa jälkeen nousevat omien suosikkieni joukkoon.

Kyseessä on   Jason Aaron. Aaronilla on ollut niin sanotusti hyvä putki päällä jo jonkin aikaa; rikossarjat Scalped ja Southern Bastards ovat molemmat hienoja moderneja lännentarinoita Yhdysvaltojen reunamailta, hänen työnsä Marvelilla kattaa niin Wolverine and the X-Men putken, suhteellisen suositun Doctor Strange- sarjan ja hän sai kirjoitttaa myös Marvelin vuosikausiin ensimmäistä Star Wars- sarjakuvaa joka sekin oli huipputyötä. Tänään haluan kuitenkin puhua eräästä tietystä sarjakuvasta Aaronin resumeessa.

Kyseinen sarjakuva sai ilmestyessään aikaan huomattavaa mediahuomiota ja perinteinen valitusyleisö ei vieläkään ole lopettanut aiheesta kitisemistä. Aiheemme on Jason Aaronin Mighty Thor- spesifisti tämä versio: Jane Foster alias Thor.

Teille jotka ette aktiivisesti seuraa sarjisskeneä tai nämä hahmot ovat tuttuja enemmän elokuvien puolelta, hieman taustatarinaa: Jason Aaron on kirjoittanut Thoria jo 5 vuotta. Hän aloitti tittelin Thor: God of Thunder alla, ja tämän sarjan kaksi ensimmäistä osaa käännettiin myös suomeksi: Jumalten Tuho ja Luojapommi aloittivat sarjan Thorille hyvin uudenlaisessa seikkailussa, jossa Thor yhdisti voimansa nuoren ja vallattoman Thorin sekä vanhan Kuningas Thorin kanssa taistelussa Teurastaja- nimistä entiteettiä vastaan, joka pyrki tappamaan jumalat.

Tämän jälkeen Aaron aloitti Thor- mythoksen uudelleenkasaamisen; hän esitteli yhdeksän maailmaa uudestaan, ja loi uusia hahmoja edustamaan näitä maailmoja. Tähän kuului myös Maailmojen Kongressi, joka ratkaisisi ongelmat maailmojen välillä Odinin sijaan. Hän toi takaisin vanhoja hahmoja kuten syöpää sairastavan Jane Fosterin, peikko Ulikin ja Malekith Kirotun ja kehitti uudenlaisen vihollisen Thorille, kapitalistisen sadistin ja Roxxon- yhtiön CEO: Mukana oli myös potentiaalinen uusi mielitietty, S.

D- agentti Rosalinda Solomon joka jahtasi ekologisia tuhoja tekevää Aggeria. Sanalla sanoen, Jason Aaron ei vain kirjoittanut Thoria vanhoilla säännöillä, vaan loi uutta maailmaa ja mythosta luvun hengessä. Sitten hän kirjoitti tarinan nimeltä Original Sin. Piilotetut totuudet sankarien menneisyydestä paljastuivat, ja kaikkitietävyyden saanut Nick Fury pitkä ja tyhmä tarina kuiskasi muutaman sanan Thorin korvaan- ja yhtäkkiä hän ei enään ollut Mjolnirin arvoinen.

Vasara oli nyt jumissa kuussa, ja ukkosenjumalaa ei enään ollut. Kun uutinen tästä muutoksesta tuli esiin, muistaen reaktioiden olevan juuri sitä mitä odottaa nörttiyleisöltä. Valitusta siitä nainen on Thor, valitusta siitä että tämä on vain "Marvelin SJW- agendaa", tuhat ja yksi huonoa vitsiä siitä että eikös nimen pitäisi olla Whor ja niin pois päin.

Itse olin alusta alkaen tämän idean takana; Uusi Thor näytti siistiltä, arvoitus siitä kuka vasaraa kantoi oli mielenkiintoinen ja Aaron oli aikaa sitten todistanut olevansa loistava kirjoittaja. Luottoni oli ansaittua, sillä Jason Aaron on Mighty Thorin sivuilla laittanut kasaan oikeain mainion sarjakuvaseikkailun josta ei viihdettä, eeppisyyttä ja aitoa sankaruutta puutu. Yksi huomioitava asia; moneen vuoteen ei Thor ole omannut "siviiliminää".

Thor on ollut kokoaikaisesti Thor. Haluan pureutua yhteen tiettyyn elementtiin tässä sarjakuvassa, mutta nyt lienee aika puhua siitä kuka tämä uusi Thor oikein on.

Kyseessä on toki spoiler viiden vuoden takaa, mutta siitäkin huolimatta- spoilerivaroitus. Kun Thor pelasti maan sankarit ja Asgardian urhot Malekithin johtamilta jättiläisiltä, alkoi Odin ja Odinson nyt vasaraton vanha Thor; sarjakuvat ovat monimutkaisia!

Odinson halusi tietää vain totuuden, mutta Odin ei voinut sietää tätä uutta Thoria. Jason Aaronin käsissä Odin on patriarkaalinen sovinisti, ja ajatus naisesta Thorina hänen ainoan poikansa sijaan oli liikaa hänelle. Taisteltuaan monien muiden naissankarien rinnalla Odinin lähettämää Tuhoajaa vastaan, Thor palasi takaisin Asgardiaan jossa hän palasi takaisin oikeaan olomuotoonsa- Jane Fosteriksi, rintasyöpää sairastavaksi lääkäriksi ja Thorin ex- tyttöystäväksi.

Hyvä supersankaritarina voi muodostua erilaisista osista. Joskus pelkkä lennokas meno ja hauska skenaario riittää pitämään sen ylhäällä, joskis timanttinen juoni ja oikea tapa kertoa on kaiken avain.

Mutta kun olet lukenut supersankaritarinoita tarpeeksi, alkaa yhä enemmän näiden hahmojen ja tarinoiden psykologia kiinnostamaan enemmän. Parhaat tarinat ja hahmot kestävät aikaa, sillä heistä löytyy aina mielenkiintoisia ulottuvuuksia.

Tom Kingin Batman on omaa loppuaan ja tulevaisuuttaan spekuloiva mies joka pohtii perintöään. Hämähäkkimies on arjessa pärjäämisen ja hyvien tekojen välissä tasapainotteleva tavallinen skidi. Thorista Jason Aaron on löytänyt- tai enemminkin uudelleen tuonut esiin- tämän syvemmän ulottuvuuden.

Ideana oli, että Odin laittoi Thorin asuttamaan Blaken ruumista jotta tämä oppisi nöyryyttä. Tämä idea tuotiin osittain esiin Captain America- First Avenger - elokuvassa;. That's all that really matters. We need a god who understands what it means to be humbled. A god who knows how precious life is. A god who struggles  every day to life a worthy life. Who suffers so that no one else will have to.

Mighty Thor on siis tarina syöpää sairastavasta naisesta, joka on hiljalleen kuolemassa. Thorina hän on vapaa tekemään hyvää täysin vapaasti; Thor voi heitellä vuoria, lentää halki avaruuden, luoda sateen kuivan maan ylle, puolustamaan heikkoja ja viattomia ympäri maailman- mutta tämä katkaisee aina hoidon, ja Jane Foster ei parane lääkäreiden tehdessä kaikkensa. Jane tietää, että hänen aikansa on rajallinen. Ennemin tai myöhemmin syöpä vie häneltä hengen, koska syöpä on perseestä, mutta jos hän voi sinä aikana tehdä mahdollisimman paljon hyvää maailmalle, hän tekee sen.

Balanssi uskomattoman voiman ja kuolemansairauden välillä on mielenkiintoinen, suhteellisen uniikki Marvelin puolella ja myöskin representaation väline; kuinka monta syöpäsairasta kunnon supersankaria tulee mieleen mainstream- sarjakuvien puolelta?

Mukana on myös pelkoa tästä vääjäämättömästä kohtalosta; kun Thor taistelee Feeniksiä vastaan, hän kuiskaa itselleen: Usein Thorin kaltaisia loputtoman vahvoja sankareita pidetään tylsinä- jos he ovat niin vahvoja, niin voimallahan kaikki ongelmat voidaan ratkaista? Mighty Thor vastaa tähän osittain kyllä, mutta kyse enemmän siitä kuka tätä voimaa käyttää ja mihin. Kyse ei ole juurikaan siitä voiko Thor voittaa lyömällä tämän vihollisen X, koska luultavasti hän voi, se on ennalta varma lopputulos.

Mutta mitä Janen täytyy uhrata että hän voi voittaa vihollisen tekee tästä mielenkiintoista. Thorin isoimmaksi viholliseksi näissä sarjakuvissa on muodostunut Malekith, mutta vaikka kirottu haltia onkin viihdyttävä pahis, on aiemmin mainittu uusi pahis Dario Agger hieman osuvampi.

Agger on kyltymättömän ahneuden ja kapitalismin perikuva; superyhtiön CEO joka kohtelee työväkeään kuin orjia ja pitää kaikkia uhrattavina. Malekith on enemmän ison mittakaavan uhka, eräänlainen korvike uudelleen brändätylle Lokille joka ei enään toimi sataprosenttisena pahiksena.

Toki Thor kohtaa monenlaisia vastustajia; tuoreimmassa albumissa hän kohtasi S'hiarr-alieneiden jumalat jotka haastoivat Thorin todistamaan jumaluutensa, ja tässä tarinassa Aaronin kiinnostus uskonnoista ja uskosta oli ehkä eniten esillä. Mutta Dario Agger on temaattinen vastakohta Thorille; rikas mies jolla olisi valtaa ja voimaa tehdä oikeaa muutosta maailmassa, mutta hän käyttää kaiken tämän louhiakseen maapallon hedelmättömäksi ja sitten tehdäkseen saman kaikille muille Yhdeksälle maailmalle Malekithin avulla.

Amerikkalainen Agger rahoittaa sotaa ympäri galaksin, jotta hän voi saada niiden luonnovarat omaan käyttöönsä. Thor on supersankari, joka auttaa ihmisiä pyyteettömästi ja hänen vastustajansa on ahne kapitalisti tehtaanomistaja; Aaronin Thor on lähellä alkuperäistä  Jerry Siegelin ja Joel Shusterin  Terämiestä tässä asetelmassa, mikä tuntuu näin luvulla jokseenkin freesiltä.

Niin, ja hän on myös minotauros. Useimmat supersankaritarinat voidaan luokitella voimafantasiaksi. Siitä lähtien kun Clark Kent riisui paitansa ja lensi Teräsmiehenä taivaalle, on tämä ollut kiinteä osa fanikulttuuria.

Clark ja Peter Parker ovat tavallisia arjen puurtajia, jotka tekevät ihmeellisiä tekoja. Voimafantasia on osa supersankarien viehätystä, ja se on samaistumisen lieveilmiö.

Joskus tämä voimafantasia voi suuntautua negatiivisiin suuntiin. Tämä on se ongelma mikä syntyy kun Tuomarin kaltaisista hahmoista aletaan tekemään liian samaistuttavia; armeija ja poliisivoimat alkavat käyttämään tämän symbolia. Mighty Thor on voimafantasiaa voimattomille, niille joidenka arki on selviytymistä, oli kyse sitten mielenterveysongelmista tai syövän kaltaisesta sairaudesta.

Sarjakuvat tarjoavat eskapismia, johon kuuluu mahdollisuus nähdä itsensä fantastisissa tarinoissa. Samalla Thorin ollessa ulkopuolinen myös Asgardissa, on hän altavastaaja vanhoillisessa yhteiskunnassa, mikä on hyvä lisä tähän asetelmaan. Jukstapositio aidon heikkouden ja kärsimyksen ja jumalaisen voiman välillä toimii todella hyvin.

Tiedän että Janen pesti Thorina on väliaikainen. Kyynikot ovat laulaneet tätä laulua siitä lähtien kun hän ensimmäisen kerran tarttui vasaraan. Enemmin tai myöhemmin vanha Thor palaa sankaroimaan omalla nimellään.

Tämä on ollut näkyvissä sarjiksessa itsessään; Janen aika Thorina on rajallinen tämän sairauden edetessä. Nämä sarjakuvat ovat tosin niin hyviä, että en oikeastaan välitä. Toki teknisesti loputtomaan jatkuvissa sarjoissa on oma ilonsa, ja haluankin lukea Ms.

Marvelia vielä kymmenenkin vuoden päästä, mutta jotkut tarinat on hyvä päättää. Loppu ei ole aina huono asia, ja suljetut tarinat kuten Gotham Central ja Superior Spider-Man omaavat jotain mitä alati jatkuvat tarinat voivat hukata; tarinakaaren ja selkeän teeman. Mighty Thor on ollut yhtä iloa. Thorin kamppailut ulkopuolisena Asgardissa ovat mielenkiintoisia, tämän taistelut ympäri yhdeksän maailman erittäin siistejä, Dario Agger ja Malekith ovat juuri oikeanlaisia kelmejä tähän tarinaan ja Russel Dautermanin taide hivelee silmiä.

Thor on juuri oikean sortin sankari; epäitsekäs, mutta taipuvainen virheisiin luottaessaan voimiinsa liikaa, valmis tekemään aina oikean teon, koska Jane jos kuka tietää, millainen arvo jumalaisilla voimilla on. Usein kysytään leikkimielisesti, että minkä supervoiman haluaisit.

Mielekkäämpi kysymys, johon haluan palata tulevaisuudessa, on kysymys joka näkyy myös  Mighty Thorin kirjoittamisessa: Jos sinulla olisi supervoimat, miten käyttäisit niitä- tai enneminkin;.

Jos olisit jumala, miten käyttäisit voimiasi? Tämä oli Valokeilan yhdestoista osa. Sarjakuvat ovat täynnä hahmoja ja ihmeitä, jotka eivät ole saaneet vielä ansaitsemaansa näkyvyyttä, ja minun tehtäväni on nostaa ne valokeilaan. Tiedän että Thor-leffoja luultavasti tehdään Chris Hemsworthilla niin kauan kun tämä vain jaksaa, mutta haluaisin ehkä nähdä tämän sarjakuvan adaptoitavan Logan- henkiseksi ei väkivaltaiseksi vaan enemmän pohdiskelevaksi tarinaksi.

Natalia Portman syöpää sairastavana Janena, ystävät ympärillää hyysäämässä, kunnes Mjolnir ilmestyy tämän luokse ja muuttaa tämän Thoriksi. Siihen voisi sitten joko tuoda Dario Aggerin tai Malekithin takaisin kuolleista, tällä kertaa sarjakuva-uskollisempana versiona. Veikkaisin että voisi upota suuriin yleisöihin tehokkaasti, Portman todellakin olisi oikea tähän rooliin ja tämä voisi olla tyyliltään erilainen MCU: Menossa mukana myös fanisuosikki Lady Loki, ainakin pienen hetken verran: Lähettänyt Atte T klo 2.

Heist- elokuvat ovat yleisesti hyvin suosittuja, eikä tätä suosiota ole vaikea tajuta. Hahmodynamiikoita erilaisten värikkäiden persoonien välillä, jännitystä, rikosta fantasiana mutta siinä muodossa että se lyö vain ylöspäin, twistejä ja hallitua siisteyttä. Ocean's - sarja alkoi varsinaisesti luvulla Frank Sinatran tähdittämänä, mutta suurille yleisöille brändi tuli tutuksi George Clooneyn Ocean's leffojen kautta.

Tämä on tärkeä asia muistaa, sillä vaikka Ocean's 8 on jatko-osa Clooneyn elokuville, muistuttaa se loppujen lopuksi enemmän Sinatran versiota. Ja tämä on hyvä asia.

Lähettänyt Atte T klo 1. Toukokuun aktiivinen bloggaaminen 9 täysimittaista tekstiä! Ja tänään meillä onkin edessä jotain uutta ja erilaista; Patreon- tukijan sponsoroiman elokuvakatsaus!

Kuten olen ennenkin mainostanut, tätä blogia voi tukea Patreonin kautta ja yksi optioista on se, että 15 eurolla voi "sponsoroida" yhden tekstin haluamasti aiheesta. Onko jokin sarjis josta haluat kuulla mielipiteeni? Leffa joka kaipaa arvostelua? Mene Patreon -sivulleni, ja tee haavesta totta! Patreon-sponsori halusi minun katsovan ja sitten kirjoittavan jotain eräästä hyvin spesifistä elokuvasta: Atlantiksen ohjasi renensanssi-Disneyn aikana kunnostautuneet Kirk Wise ja Gary Trousdale, joidenka huomattavan vyön alta löytyi Kaunotar ja Hirviö, Parhaan Elokuvan Oscar-ehdokkuuden napannut rakastettu mestariteos sekä mielipiteitä jakava Notre Damen Kellonsoittaja, joka on taas omia suosikkejani.