Suomi iso homoseksuaaliseen mies

Monelle suomalaiselle menneet vuosikymmenet olivat synkkää aikaa, jolloin rakastettiin häpeän ja vankilan pelossa. Helsingin yliopiston tutkija Kati Mustola tuntee Sateenkaari-Suomen historian. Hän on haastatellut ihmisiä, jotka ovat joutuneet elämään lainsuojattomina seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Homoseksuaaliset teot olivat Suomessa rikos vuoteen asti, ja niistä voitiin tuomita jopa kahdeksi vuodeksi vankilaan.

Muu Eurooppa on ollut Suomea edistyksellisempi suvaitsevaisuudessaan. Naisia käytännössä tuomittiin kuitenkin harvemmin kuin miehiä. Ruotsissa homoseksuaalisuus poistui rikoslaista jo vuonna , Tanskassa taas jo Norjassa puolestaan oli kirjattu jo viime vuosisadan vaihteessa, että homoudesta saatettiin rangaista vain yhteiskunnallisen edun niin vaatiessa — käytännössä siis tuskin koskaan.

Homoudesta rankaiseva laki sorvattiin luvun lopulla, ja sitä ennen homoja voitiin tuomita jopa kuolemaan. Siitä ei ole tietoa, missä määrin teloituksia aikanaan pantiin toimeen.

Mustola muistuttaa, että monessa maailman kolkassa homoseksuaalisuudesta rangaistaan yhä kuolemalla. Vaikka sakoilla Suomessa ei selvitty, tuomio saattoi tulla vain ehdollisena, mikäli aiempaa rikostaustaa ei ollut. Julkisuus olikin rangaistuksista pahin. Kun kysyin eräältä haastateltavalta, tiesikö hän syyllistyneensä rikokseen, hän sanoi, ettei edes muista, tiesikö vai eikö.

Ei sillä ollut merkitystä, koska se oli vain niin häpeällistä. Pelko ja häpeä olivat suurta, vaikka käytännössä vaara vankilatuomiosta melko pieni. Suomen väestöön on kuulunut aina satoja tuhansia homoseksuaaleja, mutta huippuvuosinakin heitä tuomittiin enintään noin Kireä ilmapiiri ja lainsäädäntö ovat olleet joillekin liikaa. Mustola kertoo, että Suomesta on aikanaan lähtenyt myös seksuaalipoliittisiapakolaisia. Ensimmäinen homoyhdistys perustettiin Helsingissä vuonna Muutokset olivat hitaita, kuten ne ovat nytkin.

Kivulias tie jatkuu edelleen. Suomi on edennyt jo sallimaan homoparien perheen sisäiset adoptiot, ja perheen ulkoisista adoptio-oikeuksista käydään keskustelua. Monet maat ovat jo hyväksyneet myös sukupuolineutraalin avioliiton, ja Mustola uskoo sen rantautuvan vielä meillekin. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen?

Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä. Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55 at mtv3.

Korvaathan osoitekentässä at -kohdan -merkillä. Piilottelin homouttani naissuhteilla — tuttuja kuoli ja hakattiin. Aviopari oli 25 vuotta yhdessä — mies osoittautui homoksi. Tämä oli sateenkaari-Suomen synkin vuosikymmen.

Tällaista oli rakastaa Suomessa lainsuojattomana. Näin homoseksuaalisuus nousi Suomessa esiin rintamalla. Isoisoäiti on pyöräillyt jo 16 kilometriä — eikä loppua näy. Marja ja Christina ovat olleet ystäviä jo 65 vuotta — käyvät edelleen joka lauantai kahvilla.

Tämä kaksikko nostaa hymyn huulille! Isoisällä ja lapsenlapsella yhteensopivat asut. Ikä on vain numero! Energisellä vuotiaalla mummolla on rytmi veressä. Joidenkin tyyli on nuorekas ja joidenkin konservatiivisempi. Joillekin on tärkeää olla viimeistä myöten tiptop-kunnossa, osa viihtyy "renttuna". Osa korostaa feminiinisiä puoliaan, osa maskuliinisia puoliaan. On militaristilookissa viihtyviä ja on Tom Of Finland -tyyppisiä homoja, toiset tahtovat olla bileilylookissa, toiset taas kuin skeittarit, jne jne Ja on aina muistettava, että ihan samalla tavalla on homoja, joita eivät edellämainitut asiat kiinnosta vähääkään.

Varmasti suurin osa homoistakin on "mattimeikäläisiä" - pukeutuvat, ovat ja elävät ihan samalla tavoin kuin "harmaa massa". Jokainen ihminen on erilainen - oma persoonansa. Homot kuuluvat seksuaalivähemmistöön, eivät sukupuolivähemmistöön. Yleensä homo mieltää edustavansa sitä sukupuolta, joka on myös tämän ulkoinen olemus. Homoseksuaalinen henkilö voi kuulua myös sukupuolivähemmistöön. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat homomiehet ja naispuoliset homot, eli lesbot sekä mm. Homoseksuaalin henkilön romanttiset tunteet ja seksuaaliset halut kohdistuvat omaa sukupuolta edustavaan henkilöön samalla tavoin kuin heteroseksuaalisen henkilön kohdalla eri sukupuolta olevaan henkilöön.

Biseksuaalin henkilön romanttiset tunteet ja seksuaaliset halut voivat kohdistua kumpaan tahansa sukupuoleen. Panseksuaalin henkilön kohdalla tunteet voivat kohdistua sukupuolesta riippumatta. Monet seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvat eivät toisaalta halua lokeroida itseään kaksinapaisen nainen-mies -järjestelmän mukaan, vaan mieltää itsensä yksinkertaisesti ihmiseksi.

Kaksinapainen nainen-mies -järjestelmä aiheuttaa myös sen, että biseksuaaliksi ja panseksuaaliksi tunnustautuvaa ihmistä karsastetaan toisinaan sekä homojen että heteroiden suunnalta, sillä biseksuaalia ei vallalla olevan kaksinapaisen mallin vuoksi usein osata sijoittaa mihinkään "lokeroon", ja tämä aiheuttaa hämmennystä.

Homojen lapsettomuus on myös yksi syy, miksi nämä voivat valita työaikansa varsin vapaasti verrattuna niihin, keillä lapsia on. Ulkopuolisen silmin "epäsäännöllinen" elämänrytmi saattaa kuitenkin olla työn tuloksen ja omien mieltymysten kannalta huomattavasti parempi vaihtoehto kuin "yhdeksästä viiteen töissä ja yhdestätoista seitsemään nukkumassa".

Jos joustavaan elämänrytmiin on mahdollisuus, niin miksi toimia väkisin toisin? Jos tuttavapiiri on laaja, niin ystävien kanssa tulee varmasti vietettyä runsaasti aikaa. Ja jos suurimmalla osalla ystävistä on suunnilleen samanlaiset arvot ja samanlainen elämäntilanne kuin itsellä, niin on luontevaa olla näiden kanssa tekemisissä. Monilla homoilla ystäväpiirin merkitys on hyvin suuri - jotkut jopa kokevat ystäväpiirin lähes omaksi perheeksi, vaikka eivät saman katon alla asukaan.

Ystävien kanssa on mukava olla yhdessä - ja ehkä juhliakin baarissa, kaverien luona, omassa kodissa jne. Toisinaan homoseksuaalisuus niputetaan yhteen erilaisten seksuaalisten ääri-ilmiöiden kanssa, kuten pedofiliaan tai eläimiinsekaantumiseen. Ilmiöt ovat kuitenkin täysin toisistaan riippumattomia.

On suorastaan käsittämätöntä, miten yksipuolista toisen ihmisen tai eläimen hyväksikäyttöä voi verrata kahden ihmisen keskinäiseen vapaaehtoisuuteen perustuvaan suhteeseen. Pedofiilin uhriksi on joutunut niin poikia kuin tyttöjäkin. Uhrin sukupuoli ei usein ole merkittävässä roolissa pedofiilisten tunteiden herättäjänä, vaan uhrin nuori ikä.

Lasten hyväksikäyttäjä on yleensä mies, mutta myös naisia on tuomittu lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Myös eläimeensekaantumisessa eläimen sukupuoli on yleensä toisarvoinen asia. Perheen sisäinen adoptio tuli Suomessa mahdolliseksi vuonna , mutta sekin herättää yhä kielteisiä reaktioita. Homo- tai lesbopari ei voi adoptoida nykyisten lakien mukaan yhdessä lasta. Järkiperustelujen valossa on vaikea keksiä mitän haittaa lapsen kehitykselle siitä, että tämä kasvaa sateenkaariperheessä.

Lähinnä lapsi oppii ymmärtämään, että asiat voivat olla hieman valtavirrasta poikkeavastikin. Tällaisissa "kahden äidin tai kahden isän" perheissä lasten etujen kannalta on tärkeää, että jos pariskunnan toisella osapuolella on biologinen lapsi ja biologinen vanhempi sattuu sairastumaan tai kuolemaan, niin lapsella "virallinen" suhdetta ei-biologiseen vanhempaansa voidaan turvata. Myös eron tullessa lapsen suhde ei-biologiseen vanhempaan säilyy, koska on hyvin todennäköistä, että toinen vanhempi on lapselle biologisen vanhemman ohella läheisin ihminen.

Yhteiskunnan antama tuki lapsen läheisille ihmissuhteille on tärkeä viesti kiinteiden ihmissuhteiden tärkeydestä. Lapsen tulevien olosuhteiden tarkistaminen on hyvin tärkeää adoptiotilanteissa. Tärkeintä on lapsen etu. Tällä hetkellä lesbo- tai homoparin sopivuutta adoptiovanhemmiksi ei edes tutkita. Se, että adoptioon vaaditaan nykyisin heteropariskunta, on vain poliittinen päätös.

Se ei siis ole mikään lähtökohta, jos tarkastellaan sitä, että jokin asia on parhaalla mahdollisella tavalla. Poliitikot eivät ole tutkijoita, eivätkä yli-ihmisiä.

He tekevät päätöksiä omien tietojensa, arvojensa ja käsitystensä pohjalta - ja toivottavasti seuraavat maailmaa niin paljon, että pysyvät ajan tasalla todellisuuden kanssa. Toivottavasti he kykenevät myös olemaan niin avarakatseisia, että omat ennakkoasenteet eivät ihan kokonaan peitä objektiivisuutta ja kykyä pohtia asioita muutenkin kuin omien tuntemusten valossa. Hyvin tärkeää lapsen kehittymisessä on, että voi lapsena tuntea kodin olevan maailman turvallisimman paikan ja lähimpien aikuisten rakastavan ja huolehtivan.

Sellainen antaa kyvyn luottaa itseensä sellaisena kuin on. Homo- tai lesboperheissä kasvavat lapset saavat vanhemmiltaan saman turvan kuin heteroperheissä kasvavat omiltaan. Hiljakkoin julkaistun amerikkalaistutkimuksen mukaan homovanhempien kasvattavat lapset pärjäävät keskimäärin jopa paremmin kuin heterovanhempien kasvattamat.

Homoseksuaalisuus suuntautumisena ei ole lisääntynyt. Seksuaalivähemmistöt ovat ehkä viime vuosina tulleet näkyvämmäksi ja tiedostetummaksi, koska suuntautumista ei ole tarvinnut enää niin visusti kätkeä. Myös ei-heterot parisuhteet ja niinsanotut sateenkaariperheet hyväksytään nykyisin aiempaa paremmin. Suuntautumisen mukainen elämä on tullut useammalle ihmiselle mahdolliseksi.

Jos vanhempien seksuaalinen suuntautuminen vaikuttaisi lapseen, niin miksi sitten heteroperheiden lapsista tulee joskus homoja? Ihminen ei opi homoksi, eikä tämä ole vieteltävissä homoksi. Eli heteroa ei voi johdatella homoksi, eikä homoa heteroksi. Kyse on siitä, onko ihmisellä mahdollisuus ja tilaisuus elää eheää elämää suuntautumisensa mukaan. Kuten kaikkeen muuhunkin kiusaamiseen. Niin koulussa, työelämässä kuin muutenkin. Kaikkeen kiusaamiseen vieläpä, liittyi se vasenkätisyyteen, pisamanaamaisuuteen, homoseksuaalisuuteen, koulussa hyvin menestymiseen, punapäisyyteen, jne.

Lapset sitä paitsi eivät varmaankaan automaattisesti ajattele, että luokkakaverin kaksi äitiä tai kaksi isää on jotenkin iljettävää. Ennemminkin tällaisissa asioissa on uteliaisuus suurempi juttu. Kyse onkin lähinnä lasten vanhempien asenteista. Kotona kun illalla kerrotaan koulun tapahtumia ja käy selville, että luokalla on homoparin lapsi, niin vanhempien asenteet ja reaktiot vaikuttavat lapsenkin suhtautumiseen jatkossa tähän "erikoisuuteen".

Yllättävää kyllä, monet naiset pelaavat lätkää tai futista, osaavat kalastaa, vaihtaa lampun, nyrkkeillä tai korjata autoa Uimahallissa käynti tietysti on oma juttunsa, mutta eiköhän siihenkin ratkaisuja ole - kuten esimerkiksi urheiluseura, ja siksi toisekseen Eipä taida jokaisen isäkään olla opettanut jälkikasvuaan nyrkkeilemään tai korjaamaan autoa - kun eivät itsekään osaa.

Moniko miestä ei osaa laittaisi ruokaa? Ruoanlaittotaito on ihan "miesten juttu", siinä missä "naistenkin juttu". Perinteisestihän ravintolan keittiössä mieskokki laittaa ruokaa. Eikä pesukoneen käyttö tai silittäminen mikään vaikea homma ole miehellekään.

Ehkä olennaisinta kaikessa tekemisessä on se, että tekee mitä osaa, ja opettelee tarvittaessa välttämättömät asiat. Luutuneista asenteista pääsee eroon unohtamalla heteroseksistisen asenteen "eläköön se pieni ero".

Nykymaailmassa ei pitäisi enää olla sijaa ajatukelle "miesten jutuista" ja "naisten jutuista". Ei väliä, vaikka sen voisi toisin tehdä paremminkin, mutta kun 'se vaan on niin'. Eikö perheessä asiat olisi paras hoitaa siten, että se tekee, kellä on silloin aikaa? Kaiken lisäksi lapset saavat paljon vaikutteita myös kodin ulkopuolelta, joten niitä "miehen malleja" ja "naisen malleja" voi löytyä päiväkodista, koulusta jne.

Lapsi kyllä näkee ajan mittaan, että on muunkinlaista elämää kuin mitä kotona harrastetaan. Joten huolta tuskin tarvitsee mallien puutteesta ottaa. Kyllä täyteen ikään päästessä on ympäröivä maailma ehtinyt näyttää, miten selvitä arjesta. Heteroiden homofobian ja homojen "heterofobian" lähteet ovat varsin toisistaan poikkeavat. Jotkut heterot tuntevat inhoa, kammoa tai pelkoa käsitettä "homo" kohtaan, ilmentävät sitä varauksellisena suhtautumisena, homoksi tiedetyn välttelynä, nimittelynä ja pahimmassa tapauksessa väkivallalla, koska eivät kykene käsittämään homoutta, tuntevat sen uhkaksi omalle maailmanjärjestykselleen ja arvoilleen.

Jotkut sanovat karttavansa homoja siksi, kun arvelevat näiden yrittävän käännyttää heteroja homoiksi. Ehkä taustalla on tiedostamatonta pelkoa sitä kohtaan, että todella joutuisi kyseenalaistamaan oman seksuaalisen suuntautumisensa? Tosiasia on kuitenkin se, että toista ihmistä ei voi käännyttää vaihtamaan suuntautumistaan.

Tuskin kukaan ihastuu toiseen ihmiseen käskystä - tai on ihastumatta. Noissa asioissa liikutaan niin syvästi tunnetasolla, että kaiken on kuitenkin tapahduttava omien korvien välissä. Edes rankoilla aivopesuilla ei pystytä muuttamaan seksuaalista suuntautumista, korkeintaan tukahduttamaan.

Kiinnostavaa ihmistä useimmat haluavat lähestyä tavalla tai toisella - niin heteoiden kuin homojenkin taholla - ja molemmissa tapauksissa erityisesti ilman kumppania olevat. Kiinnostus ei riipu kohteen seksuaalisesta suuntautumisesta.

Tämäkin pätee niin heteroihin kuin homoihin. Tilastollisesti homoilla on luonnollisesti pienemmät mahdollisuudet törmätä vastakaikua antavaan henkilöön, joten epäonnistuneita lähestymisyrityksiä sattuu todennäköisemmin - ja nuo lähestymisyritykset niin kovin usein tulkitaan "homoksi käännyttämiseksi". Homofobia ei ole lääketieteellisesti ajateltuna "fobia", vaan rasismiin tai seksismiin verrattava ilmiö. Lääketieteelliseen fobiaan liittyvä pelkotila on niin voimakas, että pelko-oireinen ei pysty sitä hallitsemaan.

Homofobiassa kyse on lähinnä ennakkoasenteisiin liittyvästä inhosta, vihasta tai pelosta. Usein perustellumpi termi homofobian asemesta olisi heteroseksismi, mutta se sisältää myös vahvan vastakkainasettelun miehisyyden ja naiseuden välillä, mitä homovihamielisyys tai homopelko välttämättä ei sisällä. Homofobiaa esiintyy yhteiskunnassa mitä erilaisimmissa muodoissa - tavallisesta kansasta virkamiehiin ja päättäjiin asti. Homofobia voi ilmetä homojen tai homoiksi kuviteltujen ihmisten kartteluna, syrjintänä ja pahimmillaan väkivaltana heitä kohtaan.

Myös vaikeneminen homoseksuaalisuudesta olemassaolevana asiana on homofobiaa. Homofobisen ihmisen asenteet ovat usein peräisin niistä yhteisöistä joiden kanssa tämä on tekemisissä. Niin myönteiset kuin kielteisetkin asenteet leviävät helposti.

Asenteita saadaan esimerkiksi perhepiiristä etenkin vanhemmilta , ystäviltä, harrastuspiiristä ja työyhteisöstä. Homofobisten asenteiden syntyyn vaikuttaa mm. Homoseksuaalisista ihmisistä ja homoseksuaalisuudesta on kuultu paljon erilaisia stereotyyppisiä näkemyksiä ja mm. Maailma on hyvin heteroseksistinen, mikä on tietysti oletettavaakin.

Maailma on niin heteroajatuksen kyllästämä, ettemme sitä itsekään tiedosta. Kaikki julkinen viestintä on heteronäkökulmasta, mainonta kirkuu heteroseksiä, käytännössä kaikki palvelut on lähtökohtaisesti suunnattu heteroille, joten heteroidentiteetin omakseen kokevalla on aika hyviä samastumiskohteita kovin paljon.

Homoilla on tukena lähinnä oma ihmissuhdeverkostonsa, johon on helppo tukeutua - ja silloin voi vaikuttaa, että homot eristyvät omaan "homomaailmaansa". Välillä tuntuu siltä, että heteroseksistisessä yhteiskunnassa homo pääsee piilostaan kokonaisena ihmisenä vain kyseenalaistamalla heteromaailman - ja jopa hyökkäämällä sen lainalaisuuksia vastaan.

Se kyseenalaistaminen jää asenteeksi, ja joskus saattaa tulla esiin "väärissäkin" paikoissa. Tosin moni homoteemainen vuorosana paistaa punaisena huutomerkkinä keskustelussa - vain siksi, kun asia on yhä jonkinlainen tabu. Heteromaailma usein tulkitsee homoksi tiedetyn ihmisen ihan jokapäiväisen elämän provokaatioksi. Monasti esimerkiksi työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa puhutaan perheestä, puolisosta, viikonloppusuunnitelmista, matkoista ja elämästä yleensäkin.

Kun homo avaa suunsa puolisostaan ja tämän kanssa tehdystä viikonloppumatkasta, niin jo selän takana puhutaan, että "ei se muusta voi puhua kuin omasta seksuaalisuudestaan", vaikka seksi ei keskustelun aiheena ollutkaan. Esimerkki armeijasta viikonloppuvapaan jälkeen: Oltiin kaverien kanssa baarissa. Joo, me oltiin kanssa. Missä baarissa te olitte?

On itse asiassa aika luonnollista, että samojen asioiden kanssa painiskelevat ihmiset rakentavat verkoston, ovat yhteydessä keskenään, vaihtavat tietoa ja näkemyksiä. Niin myös seksuaalisten vähemmistöjen asiaa ajavat tahot ovat tehneet. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään salaliitto tai salaseura, vaan ihan avoimesti toimiva verkosto, jonka toimintatavoissa tuskin minkään mittapuun mukaan on huomautettavaa.

Toki joissain ääriuskonnollisia oppeja soveltavissa maissa homous katsotaan niin pahaksi asiaksi, että aiheesta on julkisesti vaiettava - rangaistuksen tai jopa hengen uhalla. Tällöin ainoa keino on toimia "maan alla". Eräät homofobiset tahot esittävät, että homoaktivistit painostavat homoihin negatiivisesti suhtautuvia tahoja uhkauksin, kirjein ja hankkimalla tukea ulkomailta, ja väittävät, että USA: Kristillisen liiton eduskunta-avustaja Antero Laukkanen "paljasti" taanoin muistiossaan homojen kansainvälisen salaliiton, jolla olisi selkeä tavoite - homoseksuaalisuuden yleinen hyväksyntä.

Laukkanen puhui homojärjestöjen toimivan hyvin systemaattisesti, ohjelmalla jossa "markkinointialan ihmiset olivat määritelleet vahvuudet, joilla homoasiaa kannattaisi ajaa".

Perinteisen perhekäsityksen romuttaminen tai muuttaminen on tuskin minkään homojen asioita ajavan tahon työlistalla. Sen sijaan homojen ja lesbojen oikeus perustaa perhe - lapsineenkin - on luonnollisesti tärkeä asia ja tavoite. Mutta herää kysymys, mikä sateenkaariperheissä on uhkaksi "perinteiselle" perheelle. Varmaan homojenkin joukosta löytyy kourallinen ihmisiä, joiden mielestä kaikkien muidenkin pitäisi olla homoja - ihan kuin heteroidenkin joukossa on ihmisiä, joiden mielestä kaikkien pitäisi olla heteroita.

Sen sijaan mitään "kaikki homoiksi" -käännytysliikettä tuskin on olemassa. Suomen perustuslaissa todetaan, että ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Nykyään samaa sukupuolta olevat parit voivat rekisteröidä parisuhteensa, mutta eivät heteroparien tapaan solmia avioliittoa. Ulkoinen adoptio-oikeus ja automaattinen mahdollisuus yhteiseen sukunimeen puuttuu. Lisäksi erilliset parisuhdeinstituutiot voivat johtaa seksuaalisen suuntautumisen tahdonvastaiseen paljastumiseen, esimerkiksi siviilisäätymerkinnästä julkishallinnon lomakkeissa.

Eri aikoina yhteiskunnassa erilaisia ihmisryhmiä ei ole hyväksytty. Heihin on suhtauduttu varauksellisesti ja jopa vihamielisesti. Monet vallitsevista normeista poikkeavat ovat kohdanneet syrjintää ja torjuntaa. Yleensä syynä ovat olleet ennakkoluulot, erilaiset uskomukset ja tiedon puute, eivät järkisyyt.

Esimerkiksi vasenkätisiä ja vasenkätisyyttä on pidetty historian aikana pahana, vasenkätisyyttä jopa paholaisen aikaansaannoksena.

Yhteiskuntaa voi vaatia myös suhtautumaan avarakatseisemmin jäseniinsä. Hyväksymisen kynnyskysymyksenä pitäisi olla se, aiheuttaako jonkin asian hyväksyminen laajempaa haittaa kuin hyvää.

Suvunjatkamisen "epäonnistuminen" homojen kohdalla niin usein tuntuu olevan perustelu homojen leimaamiseksi sairaiksi tai ainakin luonnon tekemiksi virheiksi. Otetaanpa käsite "Suvunjatkaminen" käsittelyyn. Kaksi näistä on heteroita, yksi homo tai lesbo. Kaikilla lapsilla on vanhemmilta saadut geenit. Kaksi heterosisarusta mahdollisesti hankkivat lapsia myöhemmin. Kasvattavat lapsensa maailmalle aikanaan. Suku kuitenkin lisääntyy ja suvun geenit jatkavat taivaltaan. Välillä lapsiperheillä on talous ehkä tiukilla.

Vain toinen vanhemmista on töissä, kun lapset ovat pieniä. Mahdollisesti tällä on samaa sukupuolta oleva puolisokin. On varaa jopa käydä matkoilla silloin tällöin.

Lisäksi sisarten lapset ovat homopariskunnalle tärkeitä, kuten usein muistakin syistä lapsettomille sukulaisille. Heterosisaruksille homosisaruksen seksuaalisuus ei ole ollut ongelma ja he ovat hyvissä väleissä.

Tällä ei tiukasti perhe-elämään sidotulla homosisaruksella on mahdollisuus tuoda tuliaisia perheellisten sisarusten lapsille matkoiltaan ja syntymäpäiville hankkia leluja tms.

Ja ehkä auttaa muutenkin kuin taloudellisesti kuljettamalla lapsia vaikkapa huvipuistoissa. Näin vanhemmat saavat toivottua yhteistä vapaa-aikaakin.

Ja perheen kemia pysyy paremmassa kunnossa, kun stressiä on vähemmän. Lapset pääsevät kasvamaan tasapainoisemmassa ympäristössä. Ja kuten sanottua - suvun geenit jatkavat matkaansa.

Luonnonjärjestyksestä ja muusta vastaavasta puhutaessa kannattaisi ehkä miettiä, että mikä loppujen lopuksi on luonnonjärjestys, millainen se on ja kuka sen on suunnitellut. Ennemminkin olisi syytä ajatella, että joskus vastakkaisen sukupuolen kanssa seksiä harrastaessa saattaa käydä niin, että nainen tulee raskaaksi ja syntyy jälkeläisiä.

Ei siinä sen kummempaa. Ja näemmä nämä yhtymiset aiheuttavat sen, että maailman väkiluku kasvaa kasvamistaan. Ne, jotka eivät hanki omia jälkeläisiä, eivät lisäänny. Elävät vain elämänsä - kuka onnellisena, kuka vähemmän onnellisena. Lisääntymisellä, suvunjatkamisella ja näillä asioilla ei ehkä olekaan tarkoitusta ja päämäärää, vaan asiat vain ovat edenneet niin kuin ovat.

Suku vaan jatkuu vailla sen kummempaa ja ihmeellisempää päämäärää. Luonto ei ehkä olekaan tarkoittanut mitään, vaan nykyinen tilanne on syntynyt paremminkin ihmisen luontoon mukautumisen ja sopeutumisen seurauksena. Heteroseksuaalisesti suuntautunut ehkä saa todennäköisemmin jälkeläisiä.

Joidenkin näkökulmien mukaan homoseksuaalisuuden synnynnäisyys ja varsinkin suvullinen periytyminen olisi mahdoton yhtälö siksi, koska se ei tue ajatusta siitä, että elämän säilymisen kannalta "luonnollisinta" olisi kaikkien yksilöiden lisääntyminen.

Kaikissa suvullisesti lisääntyvissä eläinlajeissa esiintyy sellaista käyttäytymistä, joka johtaa lisääntymiseen. Vain silloin, kun riittävä määrä yksilöitä sukulinjassa saa riittävästi jälkeläisiä, pysyy sukulinja hengissä. Suvulliseen lisääntymiseen johtavan käyttäytymisen ehdottomuutta ei kuitenkaan ole perusteltua liittää yksittäisen lajin kaikkiin yksilöihin. Mikäli "maksimaalista jälkeläistuotantoa" pidettäisiin määräävänä asiana "luonnollisuuden" kannalta, olisi pakko johtaa ajatus myös siihen, että jokaisen yksilön pitäisi myös lisääntyä äärimmäisen tehokkaasti.

Eri eläinlajien välillä tehokkuudessa on kuitenkin huomattavia eroja. Miksi evoluution myötä on pikemminkin käynyt niin, että monet tuottavatkin suhteellisen vähän ja vaivalloisesti jälkeläisiä?

Ehkä hillitön lisääntyminen ei olekaan lajin säilymisen kannalta otollisinta, vaan lisääntymistä hillitsevät ominaisuudet sopivissa määrin ovatkin lajin menestyksen kannalta hyvä asia? Siksi suvunjatkamisen tai lajin säilymisen kannalta homoseksuaalisten yksilöiden olemassaolo ja ilmiön perinnöllinen tausta ei ole paradoksi. Ne suvut selviävät parhaiten luonnon taistelussa, joilla on vahvimmat edellytykset menestyä.

Sen vuoksi suku ei sammu, vaikka vain osa sisaruksista lisääntyy ts. Ne suvut, joissa on sopiva määrä homoja, ovat olleet ehkä hieman keskimääräistä vahvempia, ja sisaret pystyneet tuottamaan enemmän terveitä ja paremmin menestyviä jälkeläisiä. Ei ole itsestään selvää, että jokaisen yksilön lisääntyminen on suvunjatkamisen ja evoluution kannalta tarpeen tai edes hyvästä. Entisaikaan näiden ei-lisääntyvien perheenjäsenten merkitys suvun hyvinvointiin oli vielä suurempi kuin nykyään - yhteisön turvana ja ravinnonhankkijana.

Silloin, kun tällaisilla asioilla on todella ollut merkitystä yhteisön selviämisen kannalta, ei asiaa ole tutkittu, eikä toisaalta mitään faktoja asiasta ole enää saatavilla. Samahan pätee eläinkunnassa, esimerkiksi muurahaisten, mehiläisten tai vaikka apinoiden kohdalla Esimerkiksi mehiläistyöläiset edistävät omia geenejään panostamalla kuningatar-sisarensa geenien jatkumisen edistämiseen.

Ja lisää esimerkkejä vastaavasta löytyy eläinkunnasta vaikka kuinka. Homo- tai biseksuaalisuutta ei voi pitää sen "luonnottomampana" kuin heteroseksuaalisuuttakaan, vaan ne ovat yksi variaatio suvullisesti lisääntyvien lajien keskuudessa. Monissa muissa eläinlajeissa etenkin nisäkkäissä ja linnuissa esiintyy myös homoseksuaaliseksi luokiteltavaa suuntautumista.

Eräiden apinalajien keskuudessa on tavallista harrastaa seksiä samaa sukupuolta olevan kanssa. Kaksi pingviiniurosta saattavat solmia elinikäisen kumppanuuden samaa sukupuolta olevan kanssa.

Toisin sanoen homoseksuaalisuus on heteroseksuaalisuuden tapaan luonnollista. Ei homous sinänsä estä lisääntymistäkään. Homoseksuaalisuus ei tee lisääntymiskyvyttömäksi. Homomies voi luovuttaa spermaa vaikkapa lesbotuttavalle. Siitä saa alkunsa uusi ihminen. Eri asia on, miten lapsen tulevat perhesuhteet aikanaan määräytyvät. Monet homot ovat varsin vapaamielisiä seksin suhteen ja monilla on varsin vilkas seksielämä.

Joillakin saattaa olla jopa satoja seksipartnereita elämänsä aikana. Joillakin on myös riettaita seksileikkejä. Osa homoista harrastastaa anaaliseksiä. Ja joidenkin elämä pyörii vahvasti seksin ympärillä. Ja on toisaalta lukuisia homoja, jotka ovat löytäneet elämänsä rakkauden teini-iässä, nämä ovat olleet yhdessä vuosikausia ja molemmat ovat olleet toistensa ainoat seksikumppanit. Seksikin on hyvin monitahoinen asia. Joillekin riittää pelkkä toisen ihmisen läheisyys, kun taas toiset kaipaavat vilkkaampaa elämää peiton alla.

On muistettava, että on myös paljon heteroita, joihin samat määritelmät sopivat. Ja merkittävä osa heteroista harrastaa anaaliseksiäkin. Meitä on moneen junaan. Pitää muistaa myös, että tiedotusvälineet erityisesti kohulehdet ja uskonnolliset tahot ovat pitkään tuoneet homouden esille erityisesti seksuaalisuuteen ja seksielämään liittyvänä asiasta, vaikka kyse on paljon laajemmasta tunne-elämään liittyvästä asiasta.

Tai ennen kaikkea tunne-elämään liittyvästä asiasta. Toisinaan kuulee vastustettavan ajatusta, että homoseksuaalisuus tai taipumus homoseksuaalisuuteen voisi olla perinnöllinen ominaisuus ihmisessä. Perusteluna käytetään sitä, että homot eivät saa jälkeläisiä. On kuitenkin tunnettu tosiasia, että homoillakin on biologisia lapsia. Lisäksi homoillakin voi olla sisaruksia, joiden kautta perheen perintötekijät jatkavat taivaltaan jälkipolville.

Osittain myytti homojen vahvasta seksuaalisuudesta perustuu siihen, että keskivertohomo puhuu seksistä kenties luontevammin kuin keskivertohetero. Seksuaalisuutta ei homojen maailmassa koeta niin voimakkaasti tabuksi, vaan se on enemmänkin osa elämää. Se taas osittain johtunee siitä, että homo on joutunut miettimään omaa identiteettiään ja siinä ohessa seksuaalisuuttaan - ja ennen kaikkea itsensä suhdetta ympäristöön, heteromaailmaan.

Homolle on ehkä heteroa pienempi kynnys kertoa, että tätä miellyttävät maihinnousukengät, lateksiasut tai naisten alusasut, vaikka noita fetissejä on yhtäläisesti varmasti "aidan" molemmilla puolilla. Kauhukuvia homoista maalailevat vetoavat usein siihen, että homojen elämä olisi pelkkää seksipartnerin saalistamista, yhdyntää ja vanhan hylkäämistä - ja taas uuden etsimistä.

Lisäksi samat tahot usein yrittävät nostaa heterot pyhiksi - ja täysin yksiavioisiksi. Aina silloin tällöin kuuluu kommentteja, että heteroiden seksielämällä on homojen seksielämää suurempi tarkoitus, sillä heteroseksi voi johtaa lisääntymiseen.

Voidaan kuitenkin kysyä, että miten niin seksi yleensäkään olisi "tarkoitettu" lisääntymistä varten? Onko jokaisella heterolla joka kerta seksiä harrastaessaan tarkoituksena saada jälkikasvua? Entäs miten ehkäisy sopii siihen kuvaan? Raamatussa toki mainitaan mm. Ja parissa muussakin kohdassa homoseksuaalinen käyttäytyminen esitetään negatiivisessa valossa.

Raamatun tekstien kirjoittamisen aikana ei naisen ja miehen yhteinen elämä alkanut rakastumisen, rakkauden, kiintymyksen ja sitä seuraavan sitoutumisen kautta, vaan lähinnä vanhempien, suvun, käytännöllisyyden ja soveliaisuussääntöjen vaatimusten kautta.

Nainen siirtyi naimakaupassa isänsä tai muun miespuolisen sukulaisensa omistuksesta miehensä omaisuudeksi - miestään alempiarvoisempaan asemaan. Tuonaikaisen tulkinnan mukaan vapaa mies oli kaikkein ylimpänä elollisten hierarkiassa. Nainen oli miehen holhouksen alainen ja tietyllä tavalla miehen omaisuutta, johon miehellä oli täysi määräysvalta.

Mies makasi vaimonsa jos halusi, paitsi tietysti esim. Asiaan vaimolla ei ollut mitään sanomista. Toista miestä taas ei saanut maata väkisin - " kuten naisen kanssa maataan ". Raamatussa kaikissa kohdissa, joissa puhutaan miesten välisestä seksuaalisesta kanssakäymisestä, viitataan yksinomaan akteihin - raiskaamiseen tai prostituutiota hipoviin tilanteisiin - toisen vapaan miehen alistamiseen tai alistumiseen naisen asemaan - mieskunnian viemiseen.

Sodoman tapahtumista kerrotaan 1. He huusivat Lootia ja sanoivat hänelle: Tuo heidät tänne, me haluamme maata heidät! Minä tuon heidät teille, saatte tehdä heille mitä haluatte. Mutta näihin miehiin älkää koskeko, sillä he ovat hakeneet suojaa minun kattoni alta.

Tuo yksi on tullut muukalaisena tänne asumaan, ja hän pyrkii jo määräilemään meitä. Nyt sinun käy vielä pahemmin kuin noiden miesten!

Myös seuraavaa katkelmaa Gibeasta Tuom. He tungeksivat oven takana huutaen vanhukselle, talon isännälle: Me tahdomme maata hänet. Älkää tehkö mitään niin hirveätä! Täällä on myös sen miehen sivuvaimo. Minä tuon heidät teille. Voitte tehdä heille mitä haluatte, vaikka raiskata heidät, mutta tälle miehelle älkää tehkö mitään niin hirveätä! Yhdyntä siis nähtiin vallan välineenä ja keinona alistaa toinen ihminen. Toisen samanarvoisen miehen alistuminen tai alistaminen naisen asemaan oli sopimatonta, normien vastaista.

Kuvatut tapaukset edustavat seksuaalista väkivaltaa raadollisimmillaan. Raamatun muinaisissa kreikankielisissä teksteissä mainitulla käsitteellä " arsenokoith " - " miehen kanssa makaava mies " ei välttämättä ole mitään tekemistä nykykäsitteen " homoseksuaalinen mies " eli " miestä rakastava ja tämän kanssa mahdollisesti seksiä harrastava mies ", eikä etenkään mistään tasa-arvoisesta suhteesta. Missään kohdassa Raamatussa ei puhuta kahden miehen tai kahden naisen välisen tasa-arvoisen rakkauden luonnottomuudesta tai vääryydestä.

Hyvin usein siteerataan yhtä jaetta Paavalin kirjeestä roomalaisille: Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan " 1.

Jos tuota jaetta ja sitä kohtaa ympäröivää tekstiä tarkastellaan, huomataan, että kokonaisuuden sanoma onkin itse asiassa jotain muuta, kuin homoseksuaalisuuden tuomitseminen. Luvun keskeinen sanoma on "älkää asettuko Jumalan asemaan älkääkä tuomitko toisianne", ei edellä mainittu asiayhteydestään irroitettu siteeraus.

Siinä kuvataan kahden nuoren miehen keskinäistä rakkautta ja näiden kiinteää liittoa, joka oli myös siunattu. Tuon suhteen lisäksi Daavidilla oli vaimoja, mutta hänen elämässään tärkeämpi oli kuitenkin Joonatan. Daavid rakasti Joonatania enemmän kuin omaa henkeään. Joonatanin kuoltua taistelussa Daavidin valituslaulussa oli sanat " Raskas on suruni sinun tähtesi, veljeni Joonatan. Sinä olit minulle rakas. Minulle oli sinun ystävyytesi naisen rakkautta ihanampi.

Suhteen mahdollisesta fyysisestä ulottuvuudesta ei kerrota - paitsi sen verran, että nämä itkivät erotessaan ja suutelivat. Joka tapauksessa tämän liiton rinnalla Daavidin vaimon rooli oli lähinnä jälkikasvun hankkiminen ja Daavidin liittäminen Saulin sukuun joka siis on Daavidin toisen vaimon Mikalin sekä Joonatanin isä.

Daavidin ja Joonatanin suhteen esittäminen parisuhteena on aiheuttanut toisinaan närää. Etenkin pesäeroa homosuhteeseen rakennetaan sillä, ettei Daavidin ja Joonatanin suhdetta katsota "seksuaaliseksi" suhteeksi, vaan ns.

Miten määritellään "seksuaalinen" rakkaus ja kuinka jyrkkä raja-aita ei-seksuaalisuuden ja seksuaalisuuden välillä on? Homoudessahan on myös ja ensisijaisestikin romanttinen ja sosiaalinen puolensa - kiintymyksineen kaikkineen.

Mitä jos käännetäänkin asia nurin? Mitä jos tämän päivän homoutta ja etenkin homoparisuhdetta tarkastellaankin luonteeltaan enemmän tällaisena "veljesliittona"? Nykyaikainen homosuhde perustuu rakkauteen ja kiintymykseen - aivan kuin Daavidin ja Joonatanin suhdekin. Joissain homosuhteissa ei harrasteta seksiä ensinkään. Harvemmin homosuhteen ohella kuitenkaan on vaimo tai vaimoja, kuten Daavidilla ja Joonatanilla. Nykyinen länsimainen kulttuuri ei enää välttämättä edellytä sellaista.

Ainakaan pitämään useampia vaimoja. Tämänkään valossa ei voi naisen ja miehen avioliittoa pitää ainoana mahdollisuutena: On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon. Jos ei mies kykene naista rakastamaan, niin miksi pitäisi syyllistyä valheen syntiin ja solmia onneton liitto?

Vaikka maailmankatsomus ei pohjautuisi Raamattuun, on kirjan kansien välissä paljon asioita, jotka voi kokea oikeiksi. Muutama huomio olisi myös hyvä muistaa: Kymmenessä käskyssä ei homoutta sanota synniksi Jeesus ei tuominnut homoutta Jumala ei ole tuominnut homoutta Jeesus kehotti ihmisiä rakastamaan toisiaan ja rakastamaan Jumalaa yli kaiken Raamatun tekstit ovat peräisin kovin erilaiselta ajalta ja erilaisesta kulttuurista Raamattu ei ole "hakuteos" tai "sääntökirja", vaan enemmänkin kokoelma erilaisia pohdiskeluja, tekstejä ja artikkeleja Raamattua voi tulkita monella tavalla.

Raamatun teksteissä kielletään monta nykyään jokapäiväiseen elämään kuuluvaa asiaa. Miksi niistä ei nosteta meteliä? Homoseksinkään "pahuutta" sinänsä ei Raamatussa erikoisesti korosteta mitenkään, vaan ennemminkin kaikkea irstailua ja riettautta - ja toisen miehen alistamista.

Raamatun teksteissä kerrotaan myös, kuinka myös Jeesus osoitti rakkautta samaa sukupuolta oleville opetuslapsilleen syleilemällä ja suutelemalla - eikä missään sanottu sitä vääräksi tavaksi toimia. Syleilyt ja suutelut kuuluivat sen ajan ja paikan kulttuuriin. Uskonnon ja homoseksuaalisuuden suhteesta lisää sivustomme Homous, uskonto ja eheytysideologia -kokonaisuudessa. Homous ei ole sen enempää eikä vähempää seksiä kuin heterouskaan. Se tarkoittaa kiintymyksen ja rakkauden kohdistumista samaan sukupuoleen.

.

THAI HIERONTA KOUVOLA 3D HD PORN GAY

Energisellä vuotiaalla mummolla on rytmi veressä. Tosirakkautta on olemassa, ja tämän vanhan pariskunnan tarina todistaa sen. Pikkutytöltä koskettava ele — muistisairas vanhus liikuttui kyyneliin. Oletko aikuisten lastesi Facebook-kaveri? Varo ajamasta heitä hulluuden partaalle!

Kymmenen outoa uudenvuoden perinnettä maailmalta — Suomi mukana! Jo viiden kilon ylipaino voi nostaa syöpäriskiä puolella. Syöpäpotilaan hiustenlähtö vähenee tutkitusti tällä keinolla. Viisi merkkiä siitä, että olet pitkäkestoisessa parisuhteessa. Kuusi salaisuutta, jotka pysyvästi painoa pudottaneet tietävät. Vähäinenkin sepelvaltimon kalkkeutuminen ennustaa sydänoireita jo kolmekymppisillä. Olet täysin eri ihminen ja vuotiaana — tiettävästi pisin persoonallisuustutkimus koskaan julki.

Välillä on helppo vaipua synkkyyteen ja surkutella, kuinka tylsää tai epäonnistunutta oma elämä on. Thoughtcatalogin kokoama lista on hyvä muistutus siitä, että todennäköisesti sinullakin menee oikeasti ihan hyvin. Maksoit tässä kuussa laskut. Ehkä sinulle jopa jäi hieman ylimääräistä, jonka voit käyttää juuri niin kuin itse haluat.

MTV3-kanavan torstai- ja perjantaiaamuissa nähdään jatkossa uusi tv-ohjelma, joka kantaa nimeä Hyvää Elämää. Raakel Lignellin juontamissa lähetyksissä käsitellään muun muassa ajankohtaisia terveysaiheita ja persoonia. Ohjelma saa myös omat verkkosivut, ja samalla Studio Uuden tutkimuksen mukaan jo niinkin pieni määrä kuin viisi kiloa ylipainoa saattaa nostaa tiettyjen syöpien riskiä jopa puolella. British Medical Journalissa julkaistu, Imperial College Londonin tekemä osoittaa, kuinka haitallista lieväkin ylipaino saattaa olla.

Ylipainolla havaittiin yhteys 11 erilaiseen syöpään, minkä lisäksi se liittyi. Kemoterapian aiheuttamaa hiustenlähtöä voidaan vähentää käyttämällä päänahkaa viilentävää laitetta.

Tuoreiden tutkimustulosten mukaan menetelmä on tehokas ja voisi auttaa monia syöpäpotilaita. Päänahan viilentämistä on käytetty Euroopassa jo pitkään, mutta Yhdysvalloissa on odotettu tarkempia tutkimustuloksia menetelmän tehosta ja. Miksi jotkut parisuhteet kestävät ja jotkut eivät? Kyse ei ole vain tunteesta vaan tietoisesta käyttäytymisestä. Pariskuntia elämäntyökseen 40 vuoden ajan tutkinut psykologi John Gottman on huomannut, että suurin osa avioeroista ei johdu mielipide-eroista vaan kyvyttömyydestä kommunikoida eriävistä näkemyksistä rakentavalla tavalla.

Miesten voisi kuvitella hikoilevan naisia enemmän, mutta tuoreen tutkimuksen perusteella sukupuoli vaikuttaa hikoiluun vain vähän. Sukupuolta olennaisempaa on, miten iso mies tai nainen on.

Tulokset perustuvat kokeeseen, jossa 36 miestä ja 24 naista polki kuntopyörällä 28 celsiusasteen lämpötilassa kahteen otteeseen. Tämä palaute menee suoraan ohjelmien tuottajalle. Tämä palaute menee suoraan uutistoimitukselle. Tämä palaute menee suoraan nettivastaaville.

Tämä palaute menee asiakaspalveluun, josta viesti ohjataan aiheesta vastaavalle taholle. Vankilan pelko ajoi jopa maanpakoon — näin Suomessa kohdeltiin seksuaalivähemmistöjä. Homoseksuaaleja on kohdeltu kaltoin Suomenkin historiassa. Mainos   uutinen jatkuu alla. Uskon, että se on vain ajan kysymys. Katso kaikki jaksot Katsomosta. Ongelmana ei tällöinkään ole homous, vaan homofobinen ympäristö. Ulkopuolistenkin taholta voi varsinkin pienemmillä ja suvaitsemattomilla paikkakunnilla joutua kuuntelemaan nimittelyä ja huutelua, joissain tapauksissa jopa väkivaltaa.

Nuoren homon tai lesbon elämään kuuluu jatkuvaa sellaisten kommenttien kuulemista omasta identiteetistä, jotka ovat omiaan nuijimaan itsetuntoa. Jo eduskunnassa käyty ennakkoluulojen ja tietämättömyyden sävyttämä keskustelu parisuhdelaista oli varmasti monelle rankkaa kuultavaa, varsinkin jos muukin ympäröivä yhteisö tai oma kasvatus on homovastainen.

Ympäristön taholta tulevat paineet voivat aiheuttaa homolle psyykkisiä ongelmia. Tässä asiassa kouluilla olisi iso rooli ja vastuu: Erityisesti koulujen olisi tuotava aihe tarjolle mahdollisimman objektiivisesti, eikä pitää oletusarvoisesti kaikkia heteroina tai tulevina heteroina. Kasvava yläasteikäinen teini ei välttämättä vielä tiedosta, että on mahdollista, että omat tunteet eivät olekaan heteromallin mukaisia, vaan yrittää asettaa itseään jatkuvasti heteromuottiin - huonoin tuloksin.

Se, että homoseksuaalisuudesta puhutaan lyhyesti vain biologiassa ja terveystiedossa sukupuolitautien yhteydessä , ei varmasti riitä tukemaan ketään yhtään missään. Ja noissakin tapauksissa yleensä tuodaan homous esiin nimenomaan seksiin ja sukupuoliasioihin liittyvänä asiana ja unohdetaan se, että homous on ennen kaikkea tunnepuolen asia.

Mahdollisesti asian tuominen väärällä tavalla esiin aiheuttaa suurtakin vahinkoa oman identiteetin omaksumisessa. Sellaisessa tilanteessa ei todennäköisesti osaa lähteä etsimään tietoa tai tukea omatoimisesti. Vasta lukiossa homoudesta puhutaan ja siitä keskustellaan psykologiassa ja ehkä uskonnossa, mutta silloin ollaan jo auttamattomasti myöhässä - eikä opettaja välttämättä oikeasti tiedä aiheesta yhtään mitään.

Puhutaan kauniisti, että onhan koulussa kuraattorit ja terveydenhoitajat, jonne voi aina mennä juttelemaan. Mutta ei se niin toimi, jos ei edes tiedä, mistä omissa tunteissa on kyse. Koulun olisi aktiivisesti kerrottava maailmasta useammasta vinkkelistä kuin perinteisestä suunnasta. Valitettavasti jopa joillakin opettajilla on asiassa yhä vakavia asenneongelmia.

Kun kiinnostus sukupuoliasioihin herää teini-iässä, niin mielenkiinto alkaa kohdistua taipumuksen mukaan tietynlaisiin ihmisiin. Tässä kohdassa ympäristötekijöillä on suuri merkitys.

Jos ympäristö rohkaisee hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, niin ihmisellä on paremmat mahdollisuudet kasvaa seksuaalisuudeltaan ja muutenkin ehjäksi ihmiseksi. Homovihamielinen ja torjuva ympäristö taas saattaa aiheuttaa homolle suunnatonta vahinkoa. Biseksuaali saattaa kyetä ohjailemaan jonkin verran sitä, kiinnostuuko miehestä tai naisesta. Mutta todennäköisesti siinä kohdassa, kun törmää "siihen oikeaan", niin siinä ei enää omat ohjailut auta suuntaan eikä toiseen.

Toki tunteitaan voi yrittää tukahduttaa. Monet biseksuaalit ja useat homotkin pyrkivät elämään yhä heteron tavoin, sillä kuka "vapaaehtoisesti" olisi homo, kun monet kanssaihmiset eivät edes halua yrittää ymmärtää sitä, että mies voi ihan oikeasti rakastaa miestä tai nainen naista. Ympäristön suhtautumisen tai ympäristön oletetun suhtautumisen tähden monet homot eivät välttämättä uskalla myöntää edes itselleen olevansa homo. Biseksuaaleilla oman bi-puolensa kieltäminen lienee vielä yleisempää.

Yksilön homouden syitä voimme vain arvailla. Kukaan ei ilmeisesti synny homona tai kukaan ei synny heterona, vaan mieli "kieroutuu" homoksi tai heteroksi syntymän jälkeen. Pieni lapsi ei tunne eroottista tai romanttista kiinnostusta samaa eikä eri sukupuolta kohtaan. Taipumus tiettyyn suuntautumiseen on kuitenkin todennäköisesti jo olemassa syntymästä lähtien.

Siihen vaikuttanee perimä, mahdollisesti raskaudenaikaisetkin asiat ja ehkä muutkin tekijät. Täyttä varmuutta asiasta ei ole. Ympäristötekijöillä lapsuuden aikana saattaa olla jotain vaikutusta asiaan - ainakin taipumustensa hyväksymisen osalta. Sen perusteella ihminen hyväksyy itselleen seksuaali-identiteetin. Sama pätee oikea- ja vasenkätisyyteen. Kätisyyden merkit ovat selkeästi näkyvillä jo nuoremmalla iällä, sillä kätisyys on ominaisuus, joka ihmisessä ilmenee jo varhain.

Ei oikeakätinen voi luontevasti valita vasenta kirjoituskädekseen, eikä vasenkätinen oikeaa kättään. Kun yhteiskunta on rakentunut oikeakätiselle sopivaksi, selviäisi vasenkätinen varmasti monista asioista helpommalla, jos pystyisi toimimaan kuin oikeakätinen, mutta kätisyydessäkään ei ole kyse valinnasta.

Vasenkätinen harjaantuu tarkkuutta vaativissa asioissa toimimaan vasemmalla kädellään nopeammin kuin oikealla, vaikka tämä olisi pakottu oikeakätiseksi jo nuorena, ja tämä olisi oppinut muuten käyttämään oikeaa kättä moitteettomasti. Homot ovat usein varsin suosittuja monien naisten keskuudessa - ehkä siksi, että homo ei yritä miellyttää naista eroottisesti, vaan pitää tätä lähinnä kaverina.

Naisen on "turvallisempi" olla homomiehen seurassa, koska hänen ei tarvitse tuntea olevansa seksiobjekti. Toisaalta joku nainen on ehkä pettynyt pahasti, koska homo ei ole kiinnostunut tästä - huolimatta suuresta yrittämisestä.

Joillain homoilla voi toki olla takanaan epäonnistuneita naissuhteita - varsin usein siksi, koska ei ole tiedostanut homouttaan tai yrittänyt torjua homoutensa ympäristön paineiden vuoksi. Sen vuoksi heteron tavoin käyttäytyvä, mutta oikeasti homo on päätynyt yrittämään suhdetta naisen kanssa. Todennäköisesti suhde ennemmin tai myöhemmin epäonnistuu, koska tunteet eivät ole kokonaisvaltaisesti mukana. Erityisesti homouteen kielteisesti suhtautuvat pyrkivät selittämään, että homon homouden syynä olisi lapsuudessa ollut jollakin tavoin "vääristynyt" suhde vanhempiin tai kavereihin.

Näiden teorioiden mukaan esimerkiksi homomiehillä olisi usein samastumisongelmia suhteessa isään, hyvin läheinen suhde äitiin ja samastumisongelmia suhteessa samaa sukupuolta oleviin kavereihin, ja että samastumisprosessi olisi lapsuudessa keskeytynyt suhteessa omaan sukupuoleen vanhempaan ja tovereihin. Edellä mainittuja samastumisongelmia tunnutaan pitävän usein perusteluna sille, että ympäristöllä tai kasvatuksella olisi jotenkin korostunut merkitys ihmisen seksuaalisen suuntautumisen muotoutumisessa ja selitetään, että jos nuoruudessa olisi kehitys ollut "normaali", olisi tuloksena heteroseksuaali "eheä" ihminen.

Eikö noita varhaisen kehityksen "samastumisongelmia" olisi syytä pitää paremminkin merkkinä olemassaolevasta homoudesta kuin syynä tulevaan kehitykseen? Oliko ensin muna vai kana? Homous on toisinaan leimattu erilaisin perustein mm.

Nykytietämyksen valossa ihmisen seksuaalinen suuntautuminen ei kuitenkaan ole varsinkaan päämäärähakuisesti muutettavissa. Suuntautumisensa voi paremminkin yrittää työntää taka-alalle ja peitellä sitä, ja liimata päälle erilaisiin valintoihin perustuvaa elämää ja identiteettiä. Yhtenä esimerkkinä "parantamisesta" ovat uskonnollis-perusteiset "eheytysterapiat" ja "eheytyshoidot". Esimerkiksi "eheytymisen" puolesta puhuvat katsovat ihmisen olevan "rikkinäinen", jos tämän maailma ei ole täysin perinteiseen heteroseksistiseen mallin mukainen.

Aivopesussa pyritään hävittämään "vanha minä" ja tuomaan tilalle "uusi minä". Ensin "vanha minä" nujerretaan esimerkiksi vetoamalla vahvasti tunteisiin mm.

Siitä seuraa lopulta aivopestävän periksi antaminen ja uuteen oppiin sopeutuminen. Sen jälkeen syötetään uusi käsitys itsestä ja ympäröivästä todellisuudesta. Entistä maailmankuvaa vähätellään ja uutta aletaan tuoda myönteisessä valossa esiin. Myös uhkailua voidaan käyttää. Lopulta "uusi minä" vakiinnutetaan.

Entistä maailmankuvaa vähätellään ja uutta tuodaan entistä voimakkaammin esille myönteisessä valossa. Samalla aivopesty sidotaan vahvasti uuden maailmankuvan tuojiin, osaksi sen näkemää järjestelmää. Jos joku saadaan uskomaan, että jokin piirre itsessä on väärin, niin kyllähän esimerkiksi sen piirteen itsessään pystyy jotenkin torjumaan. Eri asia on, että onko tuollaisen "aivopesun" jälkeen henkisesti enää eheä ihminen. Eheytymisliikkeen piiriin hakeutuvilla on usein "voimakas motivaatio seksuaalisuuden muutokseen" olemassa, mutta motivaatio tuskin kumpuaa homoudesta sinänsä, vaan ympäristön paineista - ja halusta esimerkiksi olla rikkomatta Jumalaa vastaan vaikka homous on vain tulkittu tällaiseksi asiaksi.

Ihmisillä on erilaisia maailmankatsomuksia. Jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen uskoonsa. Joskus uskoon tuleminen saattaa helpottaa, jos on vaikeaa. Uskomisessa ei ole mitään pahaa - tietenkään. Elämälle löytyy uusi sisältö ja asia, johon luottaa. Usko yleensä antaa toivoa. Tätä on helppo käyttää ihmisen ohjailuun esimerkiksi uhkailemalla: On ihminen, jolla on halu uskoa, mutta tällaiselle ihmiselle tehdään selväksi se, että uskonsa ei ole aitoa ja tarpeeksi vahvaa, jos on homo eikä muutu.

Uskon ja homouden välille on näin rakennettu Raamatun tulkinnan perusteella sovittamaton ristiriita. Juuri "eheytettävän" uskon heikkoudella pelottelemisella "apua" haluava tukeutuu entistä tiukemmin "eheytymiseen".

Jotkut syystä tai toisesta ahdistuksen vallassa elävät saattavat tarttua tällaiseen "pakotiehen" - varsinkin jos ympäristö on ollut homovastainen ja oma identiteetti on niin voimakkaasti tuomittu, että itse uskoo, että homous on väärin ja syynä vaikeaan tilaan. Silloin on myös helppo nimetä homous kaikkien ongelmien aiheuttajaksi.

Sillä tavoin saadaan ahtaalla oleva ihminen kieltämään osa minuudestaan. Uskonnollisen yhteisön voima on yllättävän vahva. Eheytysliikkeen viestinnässä leimataan homosuhteita kielteisesti. Homous leimataan luonnottomaksi, luomisjärjestyksen vastaiseksi, tunne-elämän rikkinäisyydeksi ja jopa ei-biologiseksi. Homosuhteita arvioidaan lähinnä riippuvuus- ja seksisuhteiksi. Homous on toisinaan leimattu myös häpeälliseksi ominaisuudeksi.

Lisäksi hyvin voimakkaasti tuodaan esiin näkemys, että homoseksuaalisuus olisi jotenkin sidoksissa lapsuudenajan negatiivisiin kokemuksiin ja vääristyneeseen suhteeseen vanhempiin ja kavereihin. Näkemysten vakuutena käytetään asiallisilta kuulostavia lähteitä. Näiden ohella vähätellään myös homojen määrää. Osoituksena onnistuneesta muutoksesta käytetään esimerkiksi sitä, että eheytysterapian myötä seksifantasiat samaa sukupuolta olevien kanssa vähenevät tai että pystyy seksuaaliseen suhteeseen "vastakkaista" sukupuolta olevan kanssa ja että lasten siittäminen onnistuu ns.

Tällöin kuitenkin seksuaalisuus on typistetty lähinnä yhdynnäksi ja suorittamiseksi - ja homoseksuaalisuus määritelty kapeasti "samaa sukupuolta olevan lihan himoksi" ja kyvyttömyydeksi yhdyntään "vastakkaista" sukupuolta olevan kanssa.

Seksuaaliseen suuntautumiseen kuuluu kuitenkin laajempi kirjo osa-alueita seksikäyttäytymisen ja -fantasioiden lisäksi; tunteet, ei-eroottinen viehtyminen, parisuhde, elämänpiiri ja oma kokemus suuntautumisesta.

Joistain niistä pystyy pidättäytymään ja joitain tukahduttamaan, mutta ei niiden suhteen kuitenkaan muuttamaan itseä siten, että "palaset" olisivat enää kohdallaan. Tunteet toiseen ihmiseen voi peittää, fantasian peittää muilla ajatuksilla, viehtymistä torjua tietoisesti, parisuhteen "sen oikean" kanssa vaihtaa korvikkeeseen tai selibaattiin, elämänpiirikseen valita ei-homoisan - ja oman identiteetin ja kokemuksenkin uskotella olevan jotain muuta. On esimerkkejä siitä, että yksittäinen ihminen kokee elämänsä varrella suuntautumisensa "elävän".

Yleensä tällaisia havaintoja kertovat biseksuaaliset henkilöt; on kausia, jolloin omaa sukupuolta olevat tuntuvat miellyttävän enemmän kuin "vastakkaista" sukupuolta olevat - ja päin vastoin. Tällaiseen voi törmätä myös täysin heteroksi tai homoksi itsensä kokeva. Etenkin heterona itseään pitävällä havainto homoseksuaalisista tunteista saattaa olla hyvin pysäyttävä, koska ympäristö ei anna tukea tällaiseen itsetutkiskeluun.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suuntautumistaa voisi tarkoitushakuisesti muuttaa johonkin suuntaan. Tai että yksittäiset tuntemukset olisivat merkki jostain pelottavasta muutoksesta. Aikanaan myös vasenkätisyyteen on suhtauduttu torjuvasti ja sitä on pidetty "luonnottomana" ja jopa paholaisen aikaansaannoksena.

Vasenkätisyyden syitä on myös aikanaan pohdittu ja mietitty - samoin kuin nykyään pohditaan sitä, mistä homous aiheutuu. Ja vasenkätisiä ollaan rangaistuksen uhalla estetty käyttämästä vasenta kättään esimerkiksi kirjoittamiseen. Nämä ovat sitten joutuneet käyttämään oikeaa kättään - enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Rakkauden määrää voi mitata vain se ihminen, joka rakkautta tuntee. Eli se on hyvin henkilökohtainen asia, mutta väittäisin "homoseksuaalisen rakkauden" olevan ihan samaa rakkautta kuin "heteroseksuaalinen rakkauskin".

Siihen kuuluu toisesta välittämistä, erimielisyyksiä, mahdollisesti seksiä, yhdessäasumista ja paljon muuta. Rakkauden kohde vain sattuu olemaan samaa sukupuolta oleva - ehkä maailman tärkein ihminen. Se, että homoilla on keskimäärin heteroita vähemmän pitkiä kiinteitä parisuhteita, johtuu monista asioista: Kun mitään "parisuhde"-instituutiota ei homoilla ole ollut, niin ympäristö harvemmin painostaa sitoutumaan.

Myöskään sukulaiset eivät kovin usein painosta sitoutumaan toiseen samaa sukupuolta olevan kanssa. Yhteiskunta ei ole kannustanut vuoteen asti millään tavoin homopareja parisuhteeseen. Homoseksuaalisuuden tuomitseminen ajaa monia hankkimaan "salaisia suhteita", joilla ei ole mitään käytännön mahdollisuuksia kestää. Lapsia ei yleensä ole paria yhdessäpitävänä voimana.

Kun rakkauden ja kiintymyksen tunne laimenee esimerkiksi riitojen tai joidenkin muiden ongelmien vuoksi, on kynnys päättää suhde paljon suurempi silloin, kuin jos parilla on lisäksi muitakin syitä olla yhdessä kuin kiintymys ja rakkaus toisiinsa.

Ne muut syyt tavallaan "pakottavat" kestämään karikoita. Ja toki on muistettava, että myös homoilla on pitkäaikaisia parisuhteita ja varmasti suurimmalla osalla halu sitoutua. Nämä vakiintuneet pariskunnat eivät vain näy katukuvassa kovin selvästi, kun todennäköisesti ovat jo aikuisempia ja tiukasti työelämässä, eivätkä enää juokse baareissa säännöllisesti - kuten monilla sinkkuhomoilla ja sinkkuheteroilla on tapana.

Monia heteroita hämmentää homojen tuttavapiirin laajuus, sillä kaikki homot näyttävät tuntevan toisensa. Homopiireissä ihmissuhteet voivat muodostua hyvinkin paljon perinteisistä heteromalleista poikkeaviksi. Läheinen ihmissuhdeverkosto ei homoilla läheskään aina perustu "ydinperhe", "sukulaiset", "perhetutut" ja "muut tutut esim.

Suurin osa homojen ihmissuhteista sijoittuu läheisyydessään em. Niitä läheisiä tuttuja on homoilla usein paljon, koska samanlaisessa maailmassa olevat ihmiset ympärillä tuovat turvallisuudentunnetta.

Ympäristömme tihkuu heteroseksiä, mutta yhteiskunta on niin heteroseksuaalisuuden kyllästämä, että käsi kädessä kulkevaan tai suutelevaan heteropariskuntaan ei juuri kukaan kiinnitä mitään huomiota. Luonnollisesti ihmiset katsovat, välillä tuijottavat ja joskus jopa kommentoivat myönteisesti nähdessään silmää miellyttävän toisen ihmisen.

Se on ihan normaalia. Kukapa ei olisi joskus kuullut, kun joku mies kommentoi kaverilleen naisen rintoja sanomalla "Onpas mehevät bosat! Eikä kylän raitilla herrasmiehen silmäilyjä tyttöihin katsota mitenkään pahalla. Vaan kun homo "jää kiinni" vilkuilusta, tai pahimmassa tapauksessa homo toteaa kaverilleen vaikkapa ratikassa, että "Onpa söpö kundi! Varmaan hirmuiset seksifantasiat mielessä Eikä yhtään ajatella sitä, että ihan samalla lailla heteromaailmassakin vilkuillaan.

Se homous siinä huomion herättää. Sana homo seksuaalisuus on ongelmallinen. Sanana seksuaalisuus on hyvin lähellä seksiä - ja sitä kautta myös seksin harjoittamista. Tästä hyvästä Tavallinen Tallaaja mieltää seksuaalisuuden myös seksuaalisen suuntautumisen ja seksin harjoittamisen välille helposti yhtäläisyysmerkit. Ja kun homous on nimenomaan kielenkäytössä homo seksuaalisuutta hetero seksuaalisuudesta puhutaan harvemmin , niin Tavalliselle Tallaajalle onkin näin syntynyt mielikuva lähinnä seksiä harjoittavista homosta.

Se on meidän homojen kannalta imago-ongelma, eikä varmastikaan auta puhumaan siitä, mistä homoudessa oikeasti on kyse. Ihan oikeasti homous on muutakin kuin seksiä. On homoja, jotka eivät seksiä edes harrasta. Monissa kielissä sana "sex" viittaa sukupuoleen, mutta ei suomessa, joten "seksuaalisuuden" viittaus sukupuolijakoon jää entistäkin hämärämmäksi - ja seksin harjoittaminen korostuu.

Homo seksuaalisuus ei sisällä esimerkiksi homouteen liittyvää romanttista tai sosiaalista ulottuvuutta.

Itse puhunkin mieluummin "homoista" kuin "homoseksuaaleista". Jälleen kerran huomataan, miten paljon kieli määrittelee ja kahlitseekin ajattelua. Aina silloin tällöin homoseksuaalisuus yhdistetään seksuaaliseen yli-innokkuuteen, ulosteilla leikkimiseen, fetisseihin, ja oikeasti kyseenalaisiinkin asioihin, kuten itsensäpaljasteluun ja jopa pedofiliaan jne.

Ne ovat kuitenkin yksittäisiä ja erillisiä asioita, joilla ei ole sinänsä mitään tekemistä homouden kanssa, ei myöskään heterouden kanssa, eikä noilla asioilla keskenäänkään. Toki edellä mainituista asioista kiinnostuneita voi olla niin homojen kuin heteroidenkin keskuudessa. Eräät kohulehtien palstoilla ihmissuhdedraamojaan tilittävät julki-ei-heterot voivat olla osittain julkisuudennälkäisinä liikkeellä - ihan samoin kuin monet heterojulkkiksetkin ovat samasta syystä tuomassa henkilökohtaista elämäänsä tyrkylle.

Oletettavasti suurin osa homoista on homoja siksi, koska heidän romanttiset ja eroottiset tunteensa sattuvat kohdistumaan omaa sukupuolta edustavaan toiseen ihmiseen. Osaa homoista varmasti kiinnostavat trendit, muoti, shoppailu, juhliminen ja itsensä hoitaminen. Joidenkin väitteiden mukaan homoilla olisi keskimääräistä enemmän "kauneudentajua" ja visuaalista silmää. Mutta eikö suurimmalla osalla ihmisistä ole pyrkimys tehdä itsestään ja ympäristöstään haluamansa mukainen?

Kaikilla ei vain siihen ole mahdollisuutta. Homoilla ei useimmiten ole lapsia elätettävänään, joten se mahdollistaa paremmin rahan käytön itseensä ja omien halujen mukaan - ns. Pukeutuminen ja olemus on monille tapa viestittää omia arvojaan ja korostaa siten omaa identiteettiään. Homot joutuvat jo yhteiskunnan taholta kokemaan olevansa valtavirrasta poikkeavia, joten on luontevaa korostaa omaa persoonaansa ulkoisinkin asioin - esimerkiksi meikkaamalla tai pukeutumalla, eikä kyse ole välttämättä fetisseistä tai sinänsä seksuaalisuudesta.

On viimeisimpiä trendivirtauksia seuraavia cityhomoja. Joidenkin tyyli on nuorekas ja joidenkin konservatiivisempi. Joillekin on tärkeää olla viimeistä myöten tiptop-kunnossa, osa viihtyy "renttuna". Osa korostaa feminiinisiä puoliaan, osa maskuliinisia puoliaan.

On militaristilookissa viihtyviä ja on Tom Of Finland -tyyppisiä homoja, toiset tahtovat olla bileilylookissa, toiset taas kuin skeittarit, jne jne Ja on aina muistettava, että ihan samalla tavalla on homoja, joita eivät edellämainitut asiat kiinnosta vähääkään. Varmasti suurin osa homoistakin on "mattimeikäläisiä" - pukeutuvat, ovat ja elävät ihan samalla tavoin kuin "harmaa massa". Jokainen ihminen on erilainen - oma persoonansa. Homot kuuluvat seksuaalivähemmistöön, eivät sukupuolivähemmistöön.

Yleensä homo mieltää edustavansa sitä sukupuolta, joka on myös tämän ulkoinen olemus. Homoseksuaalinen henkilö voi kuulua myös sukupuolivähemmistöön. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat homomiehet ja naispuoliset homot, eli lesbot sekä mm. Homoseksuaalin henkilön romanttiset tunteet ja seksuaaliset halut kohdistuvat omaa sukupuolta edustavaan henkilöön samalla tavoin kuin heteroseksuaalisen henkilön kohdalla eri sukupuolta olevaan henkilöön.

Biseksuaalin henkilön romanttiset tunteet ja seksuaaliset halut voivat kohdistua kumpaan tahansa sukupuoleen. Panseksuaalin henkilön kohdalla tunteet voivat kohdistua sukupuolesta riippumatta. Monet seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvat eivät toisaalta halua lokeroida itseään kaksinapaisen nainen-mies -järjestelmän mukaan, vaan mieltää itsensä yksinkertaisesti ihmiseksi.

Kaksinapainen nainen-mies -järjestelmä aiheuttaa myös sen, että biseksuaaliksi ja panseksuaaliksi tunnustautuvaa ihmistä karsastetaan toisinaan sekä homojen että heteroiden suunnalta, sillä biseksuaalia ei vallalla olevan kaksinapaisen mallin vuoksi usein osata sijoittaa mihinkään "lokeroon", ja tämä aiheuttaa hämmennystä.

Homojen lapsettomuus on myös yksi syy, miksi nämä voivat valita työaikansa varsin vapaasti verrattuna niihin, keillä lapsia on. Ulkopuolisen silmin "epäsäännöllinen" elämänrytmi saattaa kuitenkin olla työn tuloksen ja omien mieltymysten kannalta huomattavasti parempi vaihtoehto kuin "yhdeksästä viiteen töissä ja yhdestätoista seitsemään nukkumassa". Jos joustavaan elämänrytmiin on mahdollisuus, niin miksi toimia väkisin toisin?

Jos tuttavapiiri on laaja, niin ystävien kanssa tulee varmasti vietettyä runsaasti aikaa. Ja jos suurimmalla osalla ystävistä on suunnilleen samanlaiset arvot ja samanlainen elämäntilanne kuin itsellä, niin on luontevaa olla näiden kanssa tekemisissä. Monilla homoilla ystäväpiirin merkitys on hyvin suuri - jotkut jopa kokevat ystäväpiirin lähes omaksi perheeksi, vaikka eivät saman katon alla asukaan.

Ystävien kanssa on mukava olla yhdessä - ja ehkä juhliakin baarissa, kaverien luona, omassa kodissa jne. Toisinaan homoseksuaalisuus niputetaan yhteen erilaisten seksuaalisten ääri-ilmiöiden kanssa, kuten pedofiliaan tai eläimiinsekaantumiseen. Ilmiöt ovat kuitenkin täysin toisistaan riippumattomia.

On suorastaan käsittämätöntä, miten yksipuolista toisen ihmisen tai eläimen hyväksikäyttöä voi verrata kahden ihmisen keskinäiseen vapaaehtoisuuteen perustuvaan suhteeseen.

Pedofiilin uhriksi on joutunut niin poikia kuin tyttöjäkin. Uhrin sukupuoli ei usein ole merkittävässä roolissa pedofiilisten tunteiden herättäjänä, vaan uhrin nuori ikä. Lasten hyväksikäyttäjä on yleensä mies, mutta myös naisia on tuomittu lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Myös eläimeensekaantumisessa eläimen sukupuoli on yleensä toisarvoinen asia. Perheen sisäinen adoptio tuli Suomessa mahdolliseksi vuonna , mutta sekin herättää yhä kielteisiä reaktioita. Homo- tai lesbopari ei voi adoptoida nykyisten lakien mukaan yhdessä lasta.

Järkiperustelujen valossa on vaikea keksiä mitän haittaa lapsen kehitykselle siitä, että tämä kasvaa sateenkaariperheessä. Lähinnä lapsi oppii ymmärtämään, että asiat voivat olla hieman valtavirrasta poikkeavastikin. Tällaisissa "kahden äidin tai kahden isän" perheissä lasten etujen kannalta on tärkeää, että jos pariskunnan toisella osapuolella on biologinen lapsi ja biologinen vanhempi sattuu sairastumaan tai kuolemaan, niin lapsella "virallinen" suhdetta ei-biologiseen vanhempaansa voidaan turvata.

Myös eron tullessa lapsen suhde ei-biologiseen vanhempaan säilyy, koska on hyvin todennäköistä, että toinen vanhempi on lapselle biologisen vanhemman ohella läheisin ihminen. Yhteiskunnan antama tuki lapsen läheisille ihmissuhteille on tärkeä viesti kiinteiden ihmissuhteiden tärkeydestä. Lapsen tulevien olosuhteiden tarkistaminen on hyvin tärkeää adoptiotilanteissa. Tärkeintä on lapsen etu. Tällä hetkellä lesbo- tai homoparin sopivuutta adoptiovanhemmiksi ei edes tutkita.

Se, että adoptioon vaaditaan nykyisin heteropariskunta, on vain poliittinen päätös. Se ei siis ole mikään lähtökohta, jos tarkastellaan sitä, että jokin asia on parhaalla mahdollisella tavalla. Poliitikot eivät ole tutkijoita, eivätkä yli-ihmisiä. He tekevät päätöksiä omien tietojensa, arvojensa ja käsitystensä pohjalta - ja toivottavasti seuraavat maailmaa niin paljon, että pysyvät ajan tasalla todellisuuden kanssa.

Toivottavasti he kykenevät myös olemaan niin avarakatseisia, että omat ennakkoasenteet eivät ihan kokonaan peitä objektiivisuutta ja kykyä pohtia asioita muutenkin kuin omien tuntemusten valossa. Hyvin tärkeää lapsen kehittymisessä on, että voi lapsena tuntea kodin olevan maailman turvallisimman paikan ja lähimpien aikuisten rakastavan ja huolehtivan. Sellainen antaa kyvyn luottaa itseensä sellaisena kuin on. Homo- tai lesboperheissä kasvavat lapset saavat vanhemmiltaan saman turvan kuin heteroperheissä kasvavat omiltaan.

Hiljakkoin julkaistun amerikkalaistutkimuksen mukaan homovanhempien kasvattavat lapset pärjäävät keskimäärin jopa paremmin kuin heterovanhempien kasvattamat. Homoseksuaalisuus suuntautumisena ei ole lisääntynyt. Seksuaalivähemmistöt ovat ehkä viime vuosina tulleet näkyvämmäksi ja tiedostetummaksi, koska suuntautumista ei ole tarvinnut enää niin visusti kätkeä.

Myös ei-heterot parisuhteet ja niinsanotut sateenkaariperheet hyväksytään nykyisin aiempaa paremmin. Suuntautumisen mukainen elämä on tullut useammalle ihmiselle mahdolliseksi. Jos vanhempien seksuaalinen suuntautuminen vaikuttaisi lapseen, niin miksi sitten heteroperheiden lapsista tulee joskus homoja?

Ihminen ei opi homoksi, eikä tämä ole vieteltävissä homoksi. Eli heteroa ei voi johdatella homoksi, eikä homoa heteroksi.

Kyse on siitä, onko ihmisellä mahdollisuus ja tilaisuus elää eheää elämää suuntautumisensa mukaan. Kuten kaikkeen muuhunkin kiusaamiseen.

Niin koulussa, työelämässä kuin muutenkin. Kaikkeen kiusaamiseen vieläpä, liittyi se vasenkätisyyteen, pisamanaamaisuuteen, homoseksuaalisuuteen, koulussa hyvin menestymiseen, punapäisyyteen, jne. Lapset sitä paitsi eivät varmaankaan automaattisesti ajattele, että luokkakaverin kaksi äitiä tai kaksi isää on jotenkin iljettävää. Ennemminkin tällaisissa asioissa on uteliaisuus suurempi juttu. Kyse onkin lähinnä lasten vanhempien asenteista.

Kotona kun illalla kerrotaan koulun tapahtumia ja käy selville, että luokalla on homoparin lapsi, niin vanhempien asenteet ja reaktiot vaikuttavat lapsenkin suhtautumiseen jatkossa tähän "erikoisuuteen". Yllättävää kyllä, monet naiset pelaavat lätkää tai futista, osaavat kalastaa, vaihtaa lampun, nyrkkeillä tai korjata autoa Uimahallissa käynti tietysti on oma juttunsa, mutta eiköhän siihenkin ratkaisuja ole - kuten esimerkiksi urheiluseura, ja siksi toisekseen Eipä taida jokaisen isäkään olla opettanut jälkikasvuaan nyrkkeilemään tai korjaamaan autoa - kun eivät itsekään osaa.

Moniko miestä ei osaa laittaisi ruokaa? Ruoanlaittotaito on ihan "miesten juttu", siinä missä "naistenkin juttu". Perinteisestihän ravintolan keittiössä mieskokki laittaa ruokaa. Eikä pesukoneen käyttö tai silittäminen mikään vaikea homma ole miehellekään. Ehkä olennaisinta kaikessa tekemisessä on se, että tekee mitä osaa, ja opettelee tarvittaessa välttämättömät asiat. Luutuneista asenteista pääsee eroon unohtamalla heteroseksistisen asenteen "eläköön se pieni ero". Nykymaailmassa ei pitäisi enää olla sijaa ajatukelle "miesten jutuista" ja "naisten jutuista".

Ei väliä, vaikka sen voisi toisin tehdä paremminkin, mutta kun 'se vaan on niin'. Eikö perheessä asiat olisi paras hoitaa siten, että se tekee, kellä on silloin aikaa? Kaiken lisäksi lapset saavat paljon vaikutteita myös kodin ulkopuolelta, joten niitä "miehen malleja" ja "naisen malleja" voi löytyä päiväkodista, koulusta jne.

Lapsi kyllä näkee ajan mittaan, että on muunkinlaista elämää kuin mitä kotona harrastetaan. Joten huolta tuskin tarvitsee mallien puutteesta ottaa. Kyllä täyteen ikään päästessä on ympäröivä maailma ehtinyt näyttää, miten selvitä arjesta. Heteroiden homofobian ja homojen "heterofobian" lähteet ovat varsin toisistaan poikkeavat. Jotkut heterot tuntevat inhoa, kammoa tai pelkoa käsitettä "homo" kohtaan, ilmentävät sitä varauksellisena suhtautumisena, homoksi tiedetyn välttelynä, nimittelynä ja pahimmassa tapauksessa väkivallalla, koska eivät kykene käsittämään homoutta, tuntevat sen uhkaksi omalle maailmanjärjestykselleen ja arvoilleen.

Jotkut sanovat karttavansa homoja siksi, kun arvelevat näiden yrittävän käännyttää heteroja homoiksi. Ehkä taustalla on tiedostamatonta pelkoa sitä kohtaan, että todella joutuisi kyseenalaistamaan oman seksuaalisen suuntautumisensa?

Tosiasia on kuitenkin se, että toista ihmistä ei voi käännyttää vaihtamaan suuntautumistaan. Tuskin kukaan ihastuu toiseen ihmiseen käskystä - tai on ihastumatta. Noissa asioissa liikutaan niin syvästi tunnetasolla, että kaiken on kuitenkin tapahduttava omien korvien välissä. Edes rankoilla aivopesuilla ei pystytä muuttamaan seksuaalista suuntautumista, korkeintaan tukahduttamaan.

Kiinnostavaa ihmistä useimmat haluavat lähestyä tavalla tai toisella - niin heteoiden kuin homojenkin taholla - ja molemmissa tapauksissa erityisesti ilman kumppania olevat.

Kiinnostus ei riipu kohteen seksuaalisesta suuntautumisesta. Tämäkin pätee niin heteroihin kuin homoihin. Tilastollisesti homoilla on luonnollisesti pienemmät mahdollisuudet törmätä vastakaikua antavaan henkilöön, joten epäonnistuneita lähestymisyrityksiä sattuu todennäköisemmin - ja nuo lähestymisyritykset niin kovin usein tulkitaan "homoksi käännyttämiseksi".

Homofobia ei ole lääketieteellisesti ajateltuna "fobia", vaan rasismiin tai seksismiin verrattava ilmiö. Lääketieteelliseen fobiaan liittyvä pelkotila on niin voimakas, että pelko-oireinen ei pysty sitä hallitsemaan. Homofobiassa kyse on lähinnä ennakkoasenteisiin liittyvästä inhosta, vihasta tai pelosta.

Usein perustellumpi termi homofobian asemesta olisi heteroseksismi, mutta se sisältää myös vahvan vastakkainasettelun miehisyyden ja naiseuden välillä, mitä homovihamielisyys tai homopelko välttämättä ei sisällä. Homofobiaa esiintyy yhteiskunnassa mitä erilaisimmissa muodoissa - tavallisesta kansasta virkamiehiin ja päättäjiin asti. Homofobia voi ilmetä homojen tai homoiksi kuviteltujen ihmisten kartteluna, syrjintänä ja pahimmillaan väkivaltana heitä kohtaan.

Myös vaikeneminen homoseksuaalisuudesta olemassaolevana asiana on homofobiaa. Homofobisen ihmisen asenteet ovat usein peräisin niistä yhteisöistä joiden kanssa tämä on tekemisissä.

Niin myönteiset kuin kielteisetkin asenteet leviävät helposti. Asenteita saadaan esimerkiksi perhepiiristä etenkin vanhemmilta , ystäviltä, harrastuspiiristä ja työyhteisöstä. Homofobisten asenteiden syntyyn vaikuttaa mm. Homoseksuaalisista ihmisistä ja homoseksuaalisuudesta on kuultu paljon erilaisia stereotyyppisiä näkemyksiä ja mm. Maailma on hyvin heteroseksistinen, mikä on tietysti oletettavaakin.

Maailma on niin heteroajatuksen kyllästämä, ettemme sitä itsekään tiedosta. Kaikki julkinen viestintä on heteronäkökulmasta, mainonta kirkuu heteroseksiä, käytännössä kaikki palvelut on lähtökohtaisesti suunnattu heteroille, joten heteroidentiteetin omakseen kokevalla on aika hyviä samastumiskohteita kovin paljon. Homoilla on tukena lähinnä oma ihmissuhdeverkostonsa, johon on helppo tukeutua - ja silloin voi vaikuttaa, että homot eristyvät omaan "homomaailmaansa".

Välillä tuntuu siltä, että heteroseksistisessä yhteiskunnassa homo pääsee piilostaan kokonaisena ihmisenä vain kyseenalaistamalla heteromaailman - ja jopa hyökkäämällä sen lainalaisuuksia vastaan.

Se kyseenalaistaminen jää asenteeksi, ja joskus saattaa tulla esiin "väärissäkin" paikoissa. Tosin moni homoteemainen vuorosana paistaa punaisena huutomerkkinä keskustelussa - vain siksi, kun asia on yhä jonkinlainen tabu. Heteromaailma usein tulkitsee homoksi tiedetyn ihmisen ihan jokapäiväisen elämän provokaatioksi. Monasti esimerkiksi työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa puhutaan perheestä, puolisosta, viikonloppusuunnitelmista, matkoista ja elämästä yleensäkin.

Kun homo avaa suunsa puolisostaan ja tämän kanssa tehdystä viikonloppumatkasta, niin jo selän takana puhutaan, että "ei se muusta voi puhua kuin omasta seksuaalisuudestaan", vaikka seksi ei keskustelun aiheena ollutkaan. Esimerkki armeijasta viikonloppuvapaan jälkeen: Oltiin kaverien kanssa baarissa.

Joo, me oltiin kanssa. Missä baarissa te olitte? On itse asiassa aika luonnollista, että samojen asioiden kanssa painiskelevat ihmiset rakentavat verkoston, ovat yhteydessä keskenään, vaihtavat tietoa ja näkemyksiä. Niin myös seksuaalisten vähemmistöjen asiaa ajavat tahot ovat tehneet.

Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään salaliitto tai salaseura, vaan ihan avoimesti toimiva verkosto, jonka toimintatavoissa tuskin minkään mittapuun mukaan on huomautettavaa. Toki joissain ääriuskonnollisia oppeja soveltavissa maissa homous katsotaan niin pahaksi asiaksi, että aiheesta on julkisesti vaiettava - rangaistuksen tai jopa hengen uhalla. Tällöin ainoa keino on toimia "maan alla". Eräät homofobiset tahot esittävät, että homoaktivistit painostavat homoihin negatiivisesti suhtautuvia tahoja uhkauksin, kirjein ja hankkimalla tukea ulkomailta, ja väittävät, että USA: Kristillisen liiton eduskunta-avustaja Antero Laukkanen "paljasti" taanoin muistiossaan homojen kansainvälisen salaliiton, jolla olisi selkeä tavoite - homoseksuaalisuuden yleinen hyväksyntä.

Laukkanen puhui homojärjestöjen toimivan hyvin systemaattisesti, ohjelmalla jossa "markkinointialan ihmiset olivat määritelleet vahvuudet, joilla homoasiaa kannattaisi ajaa". Perinteisen perhekäsityksen romuttaminen tai muuttaminen on tuskin minkään homojen asioita ajavan tahon työlistalla. Sen sijaan homojen ja lesbojen oikeus perustaa perhe - lapsineenkin - on luonnollisesti tärkeä asia ja tavoite.

Mutta herää kysymys, mikä sateenkaariperheissä on uhkaksi "perinteiselle" perheelle. Varmaan homojenkin joukosta löytyy kourallinen ihmisiä, joiden mielestä kaikkien muidenkin pitäisi olla homoja - ihan kuin heteroidenkin joukossa on ihmisiä, joiden mielestä kaikkien pitäisi olla heteroita.

Sen sijaan mitään "kaikki homoiksi" -käännytysliikettä tuskin on olemassa. Suomen perustuslaissa todetaan, että ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Nykyään samaa sukupuolta olevat parit voivat rekisteröidä parisuhteensa, mutta eivät heteroparien tapaan solmia avioliittoa.

Ulkoinen adoptio-oikeus ja automaattinen mahdollisuus yhteiseen sukunimeen puuttuu. Lisäksi erilliset parisuhdeinstituutiot voivat johtaa seksuaalisen suuntautumisen tahdonvastaiseen paljastumiseen, esimerkiksi siviilisäätymerkinnästä julkishallinnon lomakkeissa.

Eri aikoina yhteiskunnassa erilaisia ihmisryhmiä ei ole hyväksytty. Heihin on suhtauduttu varauksellisesti ja jopa vihamielisesti.

Asiaan vaikuttaa se, että seksuaalisen suuntautuneisuutensa voi luotettavasti arvioida vain yksilö itse. Lapset sitä paitsi eivät varmaankaan automaattisesti ajattele, että luokkakaverin kaksi äitiä tai kaksi isää on jotenkin iljettävää. Tätä on helppo käyttää ihmisen ohjailuun esimerkiksi uhkailemalla: Ja toki on muistettava, että myös homoilla on pitkäaikaisia parisuhteita ja varmasti suurimmalla osalla halu sitoutua. Homot joutuvat jo yhteiskunnan taholta kokemaan olevansa valtavirrasta poikkeavia, joten on luontevaa korostaa omaa persoonaansa ulkoisinkin asioin - esimerkiksi meikkaamalla tai pukeutumalla, eikä kyse ole välttämättä fetisseistä tai sinänsä seksuaalisuudesta. Tämä palaute menee suoraan nettivastaaville. Joillakin saattaa olla jopa satoja seksipartnereita elämänsä aikana.

Karvainen vittu paksu kalu homo